Aarteita töistä ja juttuja kotoa neulepuikkojen ääreltä

Taas on vierähtänyt tovi sitten viime kerran. No, jotain on tapahtunutkin sentään, sekä neule- että työrintamalla. Aloitin työt uudessa paikassa viikko sitten, ja tuo tietenkin lohkaisee päivistä oman osansa. Ja arkirytmi hakee vielä muotoaan...

Töistä pelastin (bongasin paperiroskiksesta) ja kiikutin kotia vanhan iki-ihanan Martta Wendelin kalenterin. Kalenteri on täynnä aivan suloisia taiteilijan maalaamia kuvia. Vaikka päivät kalenterissa ovatkin jo vanhentuneet, kuvat ovat edelleen yhtä ilahduttavia. Näistä voisi tehdä vaikka 12 suloista taulua! Tässä kuvassa mukana viikonloppuna ompelemani uusi pellavainen käsväskypussukka, eli kaiken laukunpohjalla seilaavan pikkutilpehöörin oma tasku.Neulerintamalla aikaa syö iso työ, alla oleva kaarroketunika. Kohta alan lähestyä tuota jännittävää kaarrokevaihetta. Saapi nähdä, miten siitä sitten selvitään... Samaa ihmettelee Pikkiskin;-)

Mutta aiemmin vilahtaneet pienet sukat sain valmiiksi, sekä peukkua ja kirjailuja odottaneet, käsin huovutetut Tove-lapset. Molemmat menevät hyväntekeväisyyteen.
Sukat
Lanka: 7-veljestä tummanpunainen
Puikot 4 bambut (tai 3,5 en muista enää..)
Malli: perus, lapsen koko
Lapaset
Lanka: SandnesGarn Tove, kirjailuun King Cole 4 ply merino blend (keltainen) ja TitanWool Rubino (ruskea)
Puikot: 3,5 bambut
Ohje: kaikki muu täältä, paitsi peukalon sävelsin itse, kun en muistanut peukkuvaiheessa, mistä ohje oli peräisin. Kirjailu omasta päästä.

(Joulun)punaista näkyvissä

Joka syksy iloitsen kovin ruskasta, maanläheisistä väreistä eri sävyissä. Mutta joka syksy kaipaan myös hivenen enemmän punaisen pilkahdusta kaiken sen keltaisen, ruskean ja vihreänkin keskellä. Lapista kaiketi tuota punaista ruskaa löytäisi paremmin kuin täältä etelästä, mutta ei meidän ihan ilmankaan tarvitse olla.

Jotenkin tuli kuvaa ottaessa kovin jouluinen tunnelma, liekö johtua mummin vanhoista vihreistä lasilautasista, joista on syöty monet kerrat maukkaat joulupuurot. Syödään tänäkin vuonna, aivan varmasti! Sukat ovat tällä kertaa kesken, mutta pääsivät silti mukaan.
Blogeja selaillessani olen huomannut, miten monella onkaan syntymäpäivät näin syksyllä. Mukava sattuma, ja siitä muistinkin, että unohtui esitellä oma syntymäpäivälahjani, jonka postipoika toi saapasmaasta siskolta muutama viikko sitten. Aivan ihania lankakeriä, todella kauniissa syysväreissä (vihreä ei tosin toistu kuvassa aivan yhtä pehmeänä kuin luonnossa). Lanka on suloisen pehmeää 100% merinovillaa. Mitähän tästä raaskisi tehdä... Mukaan kuvaan pääsi pari omaakin ostosta, kotimaista Isoveli-lankaa, kun värit nyt olivat aika lähellä.

Pikkis-kissa sai eilen illalla ihka ekan penturokotuksensa. Oli oikein reipas tyttö, vaikka ehkä hieman jännittikin kaikki vieraat tuoksut lääkäriasemalla. Mutta ystävällinen lääkäritäti antoi pistoksen rauhallisin ottein, ja päälle vielä kehuja pikkukissalle. Emäntä poistuikin hymyssä suin kotiin päin:-)

Äsken kuvia ottaessani Pikkis tosin taisi tuumailla, ettei aina ymmärrä tuota emäntää: "Mitä se taas mahtaakaan touhuta..."


Leppoisaa viikonloppua kaikille!