Mistä on pienen kesä tehty

Kesä, jota sentään vielä on jäljellä, on tehtyn metsän herkuista,


talven lettukestien odotuksesta,


ilosta ja suolavedesta kipristyneistä pienistä varpaista ja sormista,

kirpputorilöydöistä,


ensimmäisistä syntymäpäivistä iloisessa seurassa, äidin ompelemista Tilda-nalleista,

ja kummitädin pitämästä satuhetkestä, jota seuratiin hartaasti, vanha nalle sylissä.

Aurinkoista ja eloisaa elokuuta Sinulle!

Mitä silmät tykkää katsella (ja suu maistella)

Vappujuhlat on vietetty ja suut olleet simalla ja sokerilla :) Samalla tuli korkattua kesän grillikausikin ystävien luona. Kevään ensihepeneitä ei vielä uskaltanut kaivaa esiin, sen verran tuuli taivuttaa oksia ja kolisuttaa ikkunoita täälläpäin Suomea!Tällainen ihanuus odottelee siis vielä kaapissa, viimeviikkoinen löytö paikalliselta kirppikseltä, Jackpotin hempeän vaalea pellavamekko.

Jo opiskeluvuosien alussa ihastuin suunnattomasti Jackpotin vaatteisiin. Hintataso vain oli opiskelijalle turhan korkea. Onneksi sitä tuli tehtyä löytöjä myös tuolloin, ja mieluiten niitä ostan vaikka edellisten kausien mallistoa vielä nytkin. Tämä kolttu tosin saa odotella kesää joka tapauksessa, sen verran tuo masu estää sen pukemisen vielä tällä hetkellä.

Mutta kuka sanoikaan, etteikö äitiysmuotikin voisi olla silmiä miellyttävää:
Tämä ihana Mama-malliston tunika löytyi H&M:lta jo joulun alennuksista, ja luulenpa, että pääsee käyttöön vielä masun jälkeisenäkin aikana.

Jottei meinisi aivan vaatehöpinöiksi, niin palataan asiaan. Eli jotain täällä on tullut väkerrettyäkin. Mainitsin taannoin silloisesta työpaikasta saamani vanhat Martta Wendelin -kalenterit. Nämä ihanat aarteet odottivat sopivaa tuunausintoa. Nyt osa kuvista pääsi koristamaan käytävän seinää.Samaisen työpaikan porukoiden kanssa jaoimme mielipiteemme monesta asiasta, näin myös makuasioista. Mikä jonkun silmään näyttäytyy kauniina ja herättää miellyttäviä tunteita, nostaa taas toisen mielessä pikemminkin vastareaktiota. Wendelinin kuvista olen pitänyt niin kauan kuin muistan, toisten makuun ne ovat turhankin suloisia, sokerisia. Onneksi taiteilijoita ja katseltavaa riittää yllinkyllin, jokaiseen makuun!

Toisenlaisia kuvia odottelemaan väkersin tämän taulun. Pikkuisen maailmaantuloa odotellessa katsellaan vielä tovi hänen masukuvaansa. Ja josko vielä vanhemmistakin löytyisi naamat ripustettavaksi, sellaiset jotka ilkeää laittaa esille...;-)

Vanha Elna-ompelukoneeni jaksaa vielä surista, vaikka välillä präkääkin ja pätkii... Kunpa ei nyt vallan hajoaisi, käyttöä sille olisi vielä jatkossakin,etenkin jos suunnitelemani kestovaippailu toteutuu.

Mukavaa alkavaa viikkoa juuri Sinulle!

Jotain on lähtenyt, jotain tullut.

Aika, tuo näkymätön välttämätön hyödyke, ihana ja kamala, minkä käyttämiseen on monta tapaa, mutta säästöön sitä ei silti tahdo millään saada. Nyt sitä on vierähtänyt viime päivityksestä aika tovi. Kesä on jo pian lopuillaan, vaikken tiedä onko se kunnolla edes alkanut. Tänään ainakin kelit on kuin syksystä konsanaan.

Tähän astinen kesä on kulunut aika tohinalla. Alkukesä siskolassa, loppuviikot siskolan väki (paitsi mies) täällä. Touhua ja tohinaa on siis viikot ollut täynnä, hymyä ja menoa ja uusia askelluksia.

Eräs ikävä sattuma osui kaiken vauhdin keskellä kohdallemme. Rakas pieni ystävämme, toinen kissamme neiti Kulta-Piisku kuoli onnettomasti, onnettomuudessa. Ikävä on vieläkin suuri, niin meillä kuin neidin ystävälläkin, toisella kissallamme Pyryllä. Kuinka sitä kiintyykään tuollaiseen pieneen ystävään; en olisi sitä uskonutkaan, ennen kuin ensimmäisen kissan kotiini toin.. Mietitty ollaan silti uutta ystävää Pyry-pojalle. Vaikka hieman jännittääkin, kuinka kissa sopeutuisi uuteen toveriin, kun olivat Piisku-neidin kanssa kaksistaan koko tähänastisen, kuusivuotisen elämänsä... No, leppoisa ja sopuisa tuo meidän Pyry kyllä on, joten tuskin hän ainakaan uutta kaveria kovin kiusaisi.

Kulta-Piisku pihaa tutkimassa.

Mutta iloisempiakin asioita on sattunut. Toinen siskoni toi elämään uuden ihmisen, pienen tumman poikahurmurin:) Poika on huomenissa kahden viikon ikäinen, ja ainakin tähän asti ovat merkit hyvät: päivät kuluvat nukkuessa, jos nyt välillä jaksetaan herätä hetkeksi syömään. Leppoisaa tuo elämä vielä tuossa vaiheessa;-) Poitsulle tein pienen Vauva-Poron petiin tai vaunuihin laukkaamaan ja iloa tuomaan. Pellavasta ompelin poron, mallin otin omasta päästä muutamien kokeilujen jälkeen, ennen kuin löytyi sopiva. Poikaa on kyllä lahjottu muillakin sinisillä pehmoilla, joista kuvaa myöhemmin.
Vauva-Poro pojalle. Pellavaa, kirjailu puuvillaa. Sisällä vanua.

Kun sitten innostuin uskollisen Elnani kanssa yhteistyöhön, tein samalla toisen siskoni kotiin pyynnöstä Tildan kotienkelin. Siellä se nyt katselee pientä perhettä hyllyn kulmalta hiljaisella hymyllään...:)


Enkeli, ohje Tildan tapaan -kirjasta.

Samaan syssyyn ompelin itselleni tunikamekon, kesäisen kassin ja pussukan, joista kuvat seuravaassa postauksessa. Joku kirjonta- ja applikointikuume on tänne iskenyt, sillä kaikkiin piti kirjoa ja liittää jotain kesäistä, suomalaisesta luonnosta. Palaan pian:)!

Mannekiini-nalle

No niin, nyt oisi taas jotain pientä valmista. Samalla kun kertoilen niistä, vaihdan blogin värejä keväisemmiksi. Edelliset kun ovat mielestäni kovin syksyiset.

Eilen iltasella sain valmiiksi keväisemmän myssyn itselleni. Neuloin sen maanantain kaupunkireissulla tekemästäni lankalöydöstä. Löysin ale-korista vyyhdin ylellisen tuntuista Wetterhoffin Sofia-silkivillalankaa. En ollut ennen neulonut tuon kaltaista lankaa, ja kyllä se on ihanan pehmeää! Tämä myssy ei ainakaan kutita otsalla:)
Pujotin reunaan koristeeksi nahkanauhaa (on muuten se Juju-kerhon liittymistarjouksena tulleen laukkukorun naru;-D) ja sivuun ompelin keinonahkaisen lehti-kuvion. Tuon kanssa voisi käyttää syksyllä neulomiani ruskeita, ohuita lapasia. Haaveilen vielä valkoisesta, kevyestä villahuivista, niin setti oisi valmis...

Nalle on kevään tullen kovin hilpeällä tuulella, ja pyysi saada toimia blogi-mallina. No, mikäs siinä. Mukaan pääsi myös syksyllä kehräys-kuumeessa ostettu ihanainen rukki. Vielä en ole päässyt tuota kokeilemaan ja kehräyksen saloja opettelemaan. Jos joku sattuisi tietämään Turun seudulta kehruukursseja tms, niin vinkkejä otetaan enemmän kuin ilolla vastaan:)

Ai niin, taas minulle kävi langan kanssa sama kumma juttu: Ohjessa - joka tosin on hieman paksummalle langalle - langankulutus määriteltiin 100 grammaksi/myssy. Minulla oli vain tuo 50 g, joten tein myssystä muutaman sentin lyhyemmän, jotta lanka riittäisi. Silti sitä jäi vielä pieni kerä yli.... Mitä minä mahdankaan tehdä väärin, vai onkohan käsialani tosiaan niin tiukkaa...? No, eipä kai ainakaa pitäisi valittaa, kun voisi sitä käydä toisinkin päin.


Kevätmyssy
Malli: Suuri Käsityölehti 4/08
Lanka: Wetterhoff Sofia, menekki noin 40 g..
Puikot: 5 bambusukkapuikot

Alunperin minun piti tehdä beige-vaaleanpunainen Mansikkatoffee-myssy itselleni MarioMyssyn ohjeen mukaan. Myssystä tuli kuitenkin liian tiukka (niin, tiukan käsiälan tekijän ei pitäisi ainakaan valita ohjetta pienempiä puikkoja...), joten tämä menee eteenpäin. Myssy on vielä hiukan kesken, mutta nalle sai esitellä sen silti:)
Viime lauantaina ompelin siskolleni Tilda-sydämiä, jotka muotoutuivat sitten kranssiksi ja lähtivät postin mukana ulkomaille. Sisko pyytää jo muitakin Tilda-hahmoja, ja mikäs sen parempaa, kun tänään sain vihdoin odotetun Unelma-kerhon jäsenpaketin! Voi sitä paketinavaus-riemua! Kissojen kanssa aukaistiin vauhdilla ja uteliaina laatikkoa. Saavat taas miisut tyhjän boksin, minne mennä piiloon!
Tilda-sydämiä sekalaisista pellava- ja puuvillakankaista.


Keväistä viikonloppua kaikille, toivoopi Anni ja Blogi-nalle sekä kissat!

Ompelija ja hänen apurinsa

Pakko jatkaa vielä hieman höpötystä noista Tilda- yms. ompeluksista, kun ne nyt ovat niin suloisia pastellisävyineen ja muine söpöyksineen:-) Lainasin viime viikolla kirjastosta yhden Tilda-kirjan (Satumainen talvi), ja siitä olen nyt huristellut ompelukoneella - uteliaan kissa-neidin avustuksella - mm. alla olevaa Hipsu-hiirtä. Ei, Hipsua en sentään raaskinut antaa kissojen leluksi vielä ainakaan;) Vaikka kovasti tuota tyttöä hiiren vaaleanpunertavat värit kyllä kiinnostivat jo valmistuvaiheessa... Annoin Hipsu-hiiren sen sijaan rentoutua kirjan ja muffinsin kanssa keinutuolissa kissojen odotellessa kiltisti oven takana.



Hipsu-hiiri
Materiaali: beigeä, kirjavaa ja marjapuuronväristä pellavaa, punaista satiininauhaa kaulahuiviksi, nappi. Täytteeksi vanua.
Malli: Kirjasta Satumainen talvi

Viikonloppuna ompelin puolestaan omasta päästä tekaistuilla kaavoilla lämpötyynyn lehmän malliin. Tein tyynystä tarkoituksella pitkulaisen, jotta se lämmittää koko kipeää niskaa tai selkää. Ennen noita täpliä ja utareita se muistutti tosin enempi jotain matalaa koirarotua kuin lehmää.. Lissu-lehmän täytin puuroriisillä ja joukkoon laitoin muutaman kanelitangon murun tuoksua antamaan. Testasin tuon riisin ensin mikrossa, ja hyvin pitää lämpöä siinä parin minuutin mikroilun jälkeen. Lissu meni lämmittämään Armaan työn jäykistämiä hartioita.



Lämpö-Lissu
Materiaali: valkoista, ruskeaa ja marjapuuron väristä pellavaa, pätkä kanttinauhaa kaulan ympärille ja harmaata narua hännäksi, riisiä täytteeksi, kanelitangon paloja tuoksuksi.
Malli: oma


Nyt palaan kyllä neuletyön ääreen. Toinen sukka on pian valmis, ja lanka -Titan Woolin Rubino - miellyttää etenkin marjapuuronpunaisen värinsä puolesta hurjasti! Langasta kertoilen lisää heti sukkien valmistuttua (nyt en ainakaan onnistuntu löytämään linkkiä tuolle pienelle italialaiselle valmistajalle).