lauantai 28. helmikuuta 2009

Arpajaisten tuloksia

Arpajaiset on nyt pidetty, ja tuomarina sai toimia hyvä ystäväni. Hän on käymässä kotikonnuillaan tänä viikonloppuna, ja niinpä teimme yhdessä hänen ja hänen poikansa kanssa kunnon kävelylenkin. Samalla kummitäti sai taas nähdä kummipoikansa, joka oli ainakin venähtänyt pituutta sitten viime kerran!

Kelit eivät tänäänkään olisi voineet olla paremmat; pilviä ei näy lainkaan ja hankiakin on niin, että aurinkolasit olisivat olleet paikallaan. Ystäväni sai siis vetäistä lapun, jonka takaa paljastui Kio.
ONNEA! Toivottavasti lehdestä löytyy kivoja ohjeita:-) Laitatko s-postiini (anniaal@gmail.com) yhteystietosi, niin laitan lehden tulemaan.

Oikein lämpimät KIITOKSET kaikille muillekin kommentoijille! Viestienne lukemisesta tulee joka kerta yhtä hyvälle mielelle. Allaoleva kuva on napattu jo reilu kk sitten, mutta sopinee silti äskeiseen lauseeseen:) Valmiita neulomuksia ei ole vieläkään esitellä. Villahousut ovat menossa toisessa lahkeessa, saisi vain tulla vaikka jokin hyvä ja pitkä elokuva, jotta malttaisi neuloa pidempään. Kumpaakaan en osaa tehdä erikseen, pelkästään neuloa tai katsoa televisiota ilman kudinta kädessä. Kunpa osaisinkin lukea ja neuloa yhtäaikaa....

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Kevätaurinkoa odotellessa

Täällä on aurinko antanut energiaa ja onkin tullut oltua aika reippaita. Niinpä sunnuntaista tuli leipomispäivä ja maanantaista herneen- ja auringonkukanversojen istutuspäivä. Ja mikäs siinä on touhutessa, kun (yli-)innokas apurikin on heti vierellä:-) Päällimmäisen multakerroksen kanssa tulikin aika kiire, ennen kuin herneet olivat mennä parempiin "tassuihin"...
Pikkis-neiti on aina salamana paikalla, kun tiskiaaltaaseen valutetaan tiskivettä tai pöydälle otetaan leipomistarvikkeita esiin. Ja tohua pitääkin seurata ihan vieriviereltä, silmä tarkkana ja tassut valmiina tutustumaan uusiin hajuihin ja ties mihin jännittävään. Multapussiinkin piti varoiksi kurkata, ties mitä sieltä löytyisi. Sopiva kivi leluksi siellä ainakin oli!

Tällä hetkellä puikoilla on villaiset pöksyt siskonpojalle, jotta välillä tulisi neulottua muutakin kuin lapasia tai sukkia tai myssyjä:-) Koska puolivalmis tekele ei ole kovin erikoinen kuvattava, näytetään mieluummin aikaisemmin valmistuneita, ja tällä kertaa ompeluksia. Tein tuollaisia vauva-lahjoja, koska lähipiiriin on syntynyt ja syntyy pian lisää pikkuisia. Tein tällaisia Uni-lintuja ripustettaviksi vaikka sängyn reunalle tai vaunuihin. Osa lahjottavista asustaa koti-Suomen ulkopuolella, joten linnutkin osaavat laulaa lasten omalla kielellä. Kirjailin lintujen kylkeen sanat Sogni d' oro. Se on italiaa ja tarkoittaa Kauniita unia.Uni-linnut
Ohje: lintumalli piparkakkumuotin mukaan piirretty, kirjonta omasta päästä.
Ainekset: kangas pellavaa, täyte vanua, kirjontalangat puuvillaa.


Ja loppuun pieni muistutus: Edellisen postauksen arvontaan ehtii hyvin vielä osallistua! Aikaa on perjantai-iltaan asti:)


lauantai 21. helmikuuta 2009

Pajunkissoja ja pienet arpajaiset

Viime postauksessa mainittu valkoinen myssy sai nyt sitten kaverikseen lapaset samasta langasta. Myssy ja lapaset
Ohje: myssyyn SK 2/08 (pitsibaretti), lapaset perusmalli peukalokiilalla
Lanka: luonnonvalk. Seitsemän Veljestä, kirjailut off white-valk. 7-V, ruskeat kätköjen sekalaisia.
Puikot: myssyssä 5 ja 6 1/2 bambusukkikset, lapasissa 3 1/2 bambut.


Jokohan tänään pääsisivät yhdessä koeajolle, kun ulkonakin näkyy taas ihana pakkasaurinko.

Mietin koruttomille perustumpuille jotain kuviota, ja mikäs sopiikaan paremmin kissaystävän kevään odotukseen kuin pehmeät pajunkissat:) Ehkei näitä tule sitten syksyllä paljon pidettyä, mutta voihan sitä olla yhdet tumput ihan vain kevätkäyttöönkin.

Täällä bloggerissa on minullakin ehtinyt vierähtää jo vuosi! Merkkipäivä taisi olla juuri toissapäivänä. Sen kunniaksi ajattelin järjestää pienet arpajaiset. Kaiken lisäksi sain sattumalta siskoltani torstai-iltana ihanan tuliaisen, Moda-lehden korkkaamattoman numeron 1/2009. Hänen ystävänsä toimii lehtimyyjänä, ja sisko sai tältä kotiinviemisiä.Itse en ko. lehteä tilaa, mutta juuri tuon lehden ehdin ostaa... Siinä kun oli sen verran suloisia houkutuksia, etten voinut vastustaa kiusausta, vaikka käsityölehtiä onkin jo hyvä pino. Tuon ylimääräisen lehden voikin nyt sitten voittaa omakseen jättämällä kommentin tähän postaukseen. Arvonta-aikaa on ensi perjantaihin asti.

PS. Pidän kyllä uteliaan Pikkis-neidin kynnet loitolla lehdestä ;-)

tiistai 17. helmikuuta 2009

Kantavalla hangella

Viime päivien vanhanaikaiset helmikuun säät kirpakkoine pakkasineen ja kirkkaine taivaineen saivat hangenkin kantavaksi, ainakin tälle eläimelle:)

Siskon pojalle tuli toinen vuosi täyteen ja kummitäti neuloi kissoista pitävälle viikarille Kissa-lapaset. Toinen miisu on hieman pulleaposkisempi toista, mutta niinhän ne ovat meillä kotonakin!


Kissa-lapaset
Neuleohje täältä, paitsi että huovutin lapaset käsin. Kissakirjonta omasta päästä.
Lanka: harmaa Tove, kirjailut lankapussin kätköistä.
Puikot: 3 1/2 bambut


Viikonloppuna valmistui uusi valkoinen myssy itselleni, joka odottaa parikseen valkoisia lapasia. Jahka saan ne valmiiksi, kuvaan koko setin yhdessä.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Valkeaa mohairia

Kerrankin olin jonkin suhteen ajoissa, ja ehdin saada huivin valmiiksi juuri ennen siskon Päivää. Jotain uutta oli tälläkin kertaa mukana, ja nyt se tarkoitti mohair-langalla neulomista. Ainakin tuo Rose Mohair tuntui todella mukavalle käsissä ja kerätkin kuluivat 5 1/2 -puikoilla nopsaan. Tein huivista ohjeen mukaista Pashmina-mallia lyhyemmän. Kivasti tämäkin silti lämmittää, ja ylettyy varsinkin nyt pingotuksen jälkeen leveytensä ansiosta tarvittaessa olkapäiden ja päänkin ylitse.
Pitsihuivi
Ohje: Novitan Pashminahuivi
Lanka: Novitan Rose Mohair
Kulutus: Edit: se olikin vain 2 kerää eli 100 g.
Puikot: 5 1/2 bambut


Mallikerta oli melko helppo, mutta ulkoa en sitä sentään ehtinyt oppia. Ohjetta vilkaisemalla mentiin ja jotenkuten sujui televisionkin seuraaminen samalla, ainakin kun tuli kotimaista:) Kuviosta ei ehkä kovin selkeää kuvaa saa noin kun huivi on taiteltuna, ehkä alemmasta kuvasta sentään hieman paremmin. Yksin kuvatessa pitää toisinaan tyytyä yksinkertaisempiin kuviin, kun hovikuvaajakin on kadoksissa.