maanantai 27. heinäkuuta 2009

Kasvivärjäystä

Edellisviikonloppuna tuli lopulta sopiva aika kokeilla jo hyvän tovin suunniteltua kasvivärjäystä. Keräsin ja kuivatin kiventieraa jo lähes kaksi vuotta sitten, joten aikansa saivat jäkälät odottaakin:) Halusin aloittaa tuolla materiaalilla, koska olin lukenut, ettei se tarvitse erikseen puretusainetta. Ja näinhän to tuli todistettuakin. Väri tarttui, eikä hetken huuhtelun jälkeen enää langasta irronnut. Neuloa en ole kuitenkaan vielä langoista kerinnyt.

Aluksi puuha tuntui aika suttaiselta, langat kun laitetaan samaan soppaan jäkälän kanssa kiehumaan. Roskia saikin irroitella langoista, mutta onneksi nuo lähtevät lopulta aika hyvin langan kuivuttua.

Värjäsin kaksi padallista, ensin muutaman pienen nöttösen kokeeksi (kaksi pikkukerää valk. Novitan Floricaa sekä yhden nöttösen jotain tuntematonta valk. (villa)lankaa). Toisella kerralla uskalsin värjätä myös vanhemmassa postauksessa vilahtaneen valkoisen villavyyhdin, joka on 100% ruotsalaista ohutta villaa (ylin kuva). Haaveilen siitä jotain huivia syksyksi, kunhan ensin setvin lankaan tulleet sotkut. Vyyhdin roikkuessa langalla kuivumassa, ja sitä siinä hieman setviessäni, oli kuin olisin harjannut metsäkeijun pitkiä hiuksia...

Kissojakin kiinnosti lankojen jännät tuoksut. Kuvausrekvisiittana hieman rikkinäinen, mutta silti niin ihana löytö parin vuoden takaa.

Kasvivärjäyksestä innostuin lopulta kovinkin, etenkin kun pidän tuosta väristä todella paljon! Tuollainen oranssin ruskea, osittain vähän epätasainenkin (pätkävärjättyä?) väri. Tosin tuo viimeksi mainittu tod. näk. vain siksi, etten sekoittanut riittävästi keitosta. Muistuttaa vähän oravan tai ketun turkin väritystä. Ja kuinka ollakaan, seuraavana viikonloppuna mökillä saunan jälkeen vilvoitellessani huomasin jonkun otuksen jolkottavan ääneti kohti ihan muutamien metrien päässä. Säikähdin kunnolla, ja säikäytin otusparankin! Onneksi ehdin huomata vilahtavan valkoisen hännänpään ja onnellisen pullean, ruskean olemuksen. Kuvaa en siitä ehtinyt säikähdykseltäni ottaa, tämä kelvatkoon.Samaisen viikonlopun muitakin löytöjä. Vähän samaa värimaailmaa nämäkin:

---------------------------------------------------------------------------------------------

Lopuksi vielä viime postauksen puuvillahaalarit pikkumiehen yllä. Pitihän niihin lopulta laittaa vyötärölle sitomisnauha. Muuten vyötärö on turhan lerppu, sillä alkup. ohjeessa housuihin kuuluukin kuminauha vyötäröä kiristämään. PS. Huomatkaa pojan miehekäs henkseliote ;-D

torstai 23. heinäkuuta 2009

Pikkupojan puuvillapökät

Siskon pojalle synttäreiksi neulomani puuvillamyssy kaipasi mielestäni jotain kaveriksi. Kaivoin esiin vanhan ohjeen, josta tein samalle kaverille talvisemmat pöksyt, vaihdoin langan kesäisemmäksi ja lyhensin lahkeita. Tahdoin housuihin vielä jotain pientä ekstraa, ja niin niistä tuli henkselipöksyt. Henkselit tein neuloen 10 s ainaoikeaa. Vyötärölle en laittanut tällä kertaa kuminauhaa, katsotaan ensin, miten housut toimivat "in action".
Puuvillaiset henkselishortsit
Ohje: Moda 1/2009, malli nro 47, omin pienin lisäyksin
Lanka: Novitan Suvi (sininen) ja Cotton Luxus (vihreä), molemmat 100% puuvillaa
Puikot: 3 ja 3,5 bambu


Napit - jotka ostin täältä, ja jotka toimivat vain koristeina, henkseleitä ei siis saa auki - saisivat ehkä olla hitusen isommat henkseleiden leveyteen nähden. (kuvan saa isommaksi klikkaamalla). Mutta olivat mielestäni sen verran suloiset, että saavat kelvata :) Lahkeisiin tein pari ylimääräistä kerrosta ainaoikeaa.Käsialani taitaa olla sitä kuuluisaa vanhanpiiankireätä, ja sileää tasona neulottaessa neuloksen pitäminen tasaisena vaatii joskus ranteilta todella voimia, mikä tuntuu käsissä vähänkin pidemmän neulontaistunnon jälkeen. Taikka sitten tekniikassani on vielä hiottavaa.....
Mustikkametsässäkin on taas käyty. Jotain samaa sävyä on mielestäni ylä- ja alakuvissa:-)

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Oma maa mansikka,

muu maa mustikka. Molemmat on kyllä tosi nam :) Näitä onneksi piisaa, kun vain jaksaa poimia.Mustikoista tuli soppaa, mansikoista hilloa. Kuvaan mahtuu hillon lisäksi jotain sinistäkin. Mukana taustaileva lankavyyhti odottelee, josko vihdoin saisin viikonloppuna kokeiltua kasvivärjäystä.
Toinen siskon poika täyttää ihan pian vuoden. Nyt kun tuli vielä helteisiä kelejä, päähineelle voi olla tarvetta. Kai poikakin voi käyttää tuollaista myssyä...? Hieman alkoi matkan varella mietityttämään. Mutta R:han on vasta vuoden vanha pieni mies:) Ihastuin muiden tekemiin pipoihin blogeja selatessa, ja pitihän sitä päästä itsekin kokeilemaan.

Edit: meinasin vallan unohtaa nuo myssyn tekniset tiedot, palasin lisäämään...

Bluebell
Malli: Bluebell-pipo
Lanka: Puuvillaisia Novitan lankoja, sininen Suvi, vihreä Cotton Luxus
Puikot: 3,5 bambusukkikset
Koko: se isompi, 96 s

Kulutus: jotain 50 g kieppeillä


Pipo tuli kylläkin laitettua puikoille kahteen kertaa. Kuvio lähti ensin kovin kiertämään ja meinasi jo työ lentää jonnekin nurkkaan kiukun saattelemana. Googlettamalla huomasin muidenkin pohtineen samoja aatoksia, ja onneksi sieltä löytyi apuakin! Eihän tuo nyt vieläkään täydellinen ole, tein mm. ekalla kerroksella lisäykset langankierroilla, kunnes aloin pelätä sen tekevän puuvillaisesta myssystä turhan ison. Enkä laiskana enää jaksanut purkaa... Toivottavasti myssy kelpaa silti! Jos sitä on kiva pitää, niitä voi tehdä - nyt kun kerran vähän jyvälle pääsin - lisääkin!


Vaikka nyt tulikin jälleen kunnon helteiset kesäsäät, saahan sitä silti hieman syksyäkin ajatella... Ainakin jos alesta löytää näin ihania lankoja. Tuo lehtikin oli pakko hankkia. Siinä on niiiin monta ihanaa ohjetta:)

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Nonparellisukat

Langasta (=Lidlin pätkävärjätty kesäsukkalanka, 48% puuvillaa, 39% villaa ja 13% polyamidia) tuli työn edetessä mieleen ne sellaiset jätskin päälle ripoteltavat namit, nonparellit tai strösselit tai mitä ne nyt sitten ovatkaan. Lanka tuntuu kivalle - maistamaan en sentään ruvennut;-) - ja oli edullista, eli olin tyytyväinen. Väri lähinnä oikeaa ehkä tuossa keskimmäisessä kuvassa.
Nonparellisukat
Malli: perus (60 s ) 2o, 2n -joustimella ja tiimalasikantapäällä
Lanka: Lidlin kesäsukkalanka (puuvilla-villa-polyamidi)
Puikot: 2,25 Aeron metallisukkikset
Koko: 39
Kulutus: hiukan toista kerää


Sukat valmistuivat eilen ja pääsevät tänään käyttöön. Sitten tiedän enemmän tuosta käytännön puolesta. Kantapäistä tein tiimalasimalliset luettuani Mennahuun mietteitä samasta langasta ja kantapäistä. Pidän kyllä tuosta kantapäämallista kovin: se näyttää kivalle, ja on minusta vähemmän työläs tehdä kuin tavallinen kantapää.

Pikkiksen sain mukaan sukkakuvaan, eipä tuota paljoa tarvinnut houkutellakaan. Tosin sama puuha, emännän varpaiden metsästys, kiehtoo neitiä nykyään aina aamuisinkin. Mutta kun emännällä olisi vielä lomaa, ja uni maistuisi... Taitaa kissa-neiti olla kärsimätön odottelemaan leikkikaverin heräämistä.Laitetaan nyt vielä yksi sukkakuva, ilman kissaa tällä kertaa. Pikkis osaa muuten - onneksi - ottaa välillä ihan rennostikin. Kuva on toukokuulta, mutta yhä se tykkää loikata niin korkealle kuin vain kotona pääsee, ja ottaa siellä kauneusunet.Mukavaa viikonloppua!


tiistai 7. heinäkuuta 2009

Siksipä niin mä, pidän vihreästä...

kun on ystäväni metsämies. Tämä laulu soi päässäni neuloessani viimeisintä työtä, ja kyllähän vihreä on kaunis väri, sisällä ja ulkona. Malli: February Lady Sweater by Pamela Wynne
Lanka: Tummempi vihreä Filanda Princess, vaaleampi Titan Woolin Kristal
Puikot: 5 pyöröt ja sukkikset, päättelyssä 6 puikot

February Lady Sweater -takkia olen kovin ihastellut blogeissa, ja sitä olen haaveillut itsellenikin. Kun sitten huomasin ohjeesta olevan suomenkielisen version, pääsi työ puikoille mitä pikimmiten. Vaikka kielet työvälineeni ovatkin (ei tosin enklanti), tunnen kuitenkin vielä sen verran epävarmuutta neuletermien, lyhennysten yms. kanssa jotta uskaltaisin / jaksaisin vierailla kielillä neuloa. Ylempi kuva ilman salamoita, alemmassa räpsähti.

Langat oli jo valmiina, vaaleamman vihreä odotti itse asiassa oikeaa takkiohjetta jo pidempään. Villatakkitilanne on muutenkin ollut vähän niin ja näin, eli uutta takkia jo tarvitsinkin. Ja mikäpä sen palkitsevampaa kuin neuloa todelliseen tarpeeseen, vaikka sitten vain itselleenkin:) Kaksi alempaa nappia olisi ehkä voinut olla vähän lähempänä toisiaan, muuten tykkään kyllä! Vähän jo tekisi mieli toista, jonkin muun värisenä tällä kertaa ...
Mukavia neulepäiviä!

Edit/lisäys: Unodi sanno ja, et kaik kuvat saa isommiksi ko niit va klikka.