maanantai 27. heinäkuuta 2009

Kasvivärjäystä

Edellisviikonloppuna tuli lopulta sopiva aika kokeilla jo hyvän tovin suunniteltua kasvivärjäystä. Keräsin ja kuivatin kiventieraa jo lähes kaksi vuotta sitten, joten aikansa saivat jäkälät odottaakin:) Halusin aloittaa tuolla materiaalilla, koska olin lukenut, ettei se tarvitse erikseen puretusainetta. Ja näinhän to tuli todistettuakin. Väri tarttui, eikä hetken huuhtelun jälkeen enää langasta irronnut. Neuloa en ole kuitenkaan vielä langoista kerinnyt.

Aluksi puuha tuntui aika suttaiselta, langat kun laitetaan samaan soppaan jäkälän kanssa kiehumaan. Roskia saikin irroitella langoista, mutta onneksi nuo lähtevät lopulta aika hyvin langan kuivuttua.

Värjäsin kaksi padallista, ensin muutaman pienen nöttösen kokeeksi (kaksi pikkukerää valk. Novitan Floricaa sekä yhden nöttösen jotain tuntematonta valk. (villa)lankaa). Toisella kerralla uskalsin värjätä myös vanhemmassa postauksessa vilahtaneen valkoisen villavyyhdin, joka on 100% ruotsalaista ohutta villaa (ylin kuva). Haaveilen siitä jotain huivia syksyksi, kunhan ensin setvin lankaan tulleet sotkut. Vyyhdin roikkuessa langalla kuivumassa, ja sitä siinä hieman setviessäni, oli kuin olisin harjannut metsäkeijun pitkiä hiuksia...

Kissojakin kiinnosti lankojen jännät tuoksut. Kuvausrekvisiittana hieman rikkinäinen, mutta silti niin ihana löytö parin vuoden takaa.

Kasvivärjäyksestä innostuin lopulta kovinkin, etenkin kun pidän tuosta väristä todella paljon! Tuollainen oranssin ruskea, osittain vähän epätasainenkin (pätkävärjättyä?) väri. Tosin tuo viimeksi mainittu tod. näk. vain siksi, etten sekoittanut riittävästi keitosta. Muistuttaa vähän oravan tai ketun turkin väritystä. Ja kuinka ollakaan, seuraavana viikonloppuna mökillä saunan jälkeen vilvoitellessani huomasin jonkun otuksen jolkottavan ääneti kohti ihan muutamien metrien päässä. Säikähdin kunnolla, ja säikäytin otusparankin! Onneksi ehdin huomata vilahtavan valkoisen hännänpään ja onnellisen pullean, ruskean olemuksen. Kuvaa en siitä ehtinyt säikähdykseltäni ottaa, tämä kelvatkoon.Samaisen viikonlopun muitakin löytöjä. Vähän samaa värimaailmaa nämäkin:

---------------------------------------------------------------------------------------------

Lopuksi vielä viime postauksen puuvillahaalarit pikkumiehen yllä. Pitihän niihin lopulta laittaa vyötärölle sitomisnauha. Muuten vyötärö on turhan lerppu, sillä alkup. ohjeessa housuihin kuuluukin kuminauha vyötäröä kiristämään. PS. Huomatkaa pojan miehekäs henkseliote ;-D

Ei kommentteja: