Jotain on lähtenyt, jotain tullut.

Aika, tuo näkymätön välttämätön hyödyke, ihana ja kamala, minkä käyttämiseen on monta tapaa, mutta säästöön sitä ei silti tahdo millään saada. Nyt sitä on vierähtänyt viime päivityksestä aika tovi. Kesä on jo pian lopuillaan, vaikken tiedä onko se kunnolla edes alkanut. Tänään ainakin kelit on kuin syksystä konsanaan.

Tähän astinen kesä on kulunut aika tohinalla. Alkukesä siskolassa, loppuviikot siskolan väki (paitsi mies) täällä. Touhua ja tohinaa on siis viikot ollut täynnä, hymyä ja menoa ja uusia askelluksia.

Eräs ikävä sattuma osui kaiken vauhdin keskellä kohdallemme. Rakas pieni ystävämme, toinen kissamme neiti Kulta-Piisku kuoli onnettomasti, onnettomuudessa. Ikävä on vieläkin suuri, niin meillä kuin neidin ystävälläkin, toisella kissallamme Pyryllä. Kuinka sitä kiintyykään tuollaiseen pieneen ystävään; en olisi sitä uskonutkaan, ennen kuin ensimmäisen kissan kotiini toin.. Mietitty ollaan silti uutta ystävää Pyry-pojalle. Vaikka hieman jännittääkin, kuinka kissa sopeutuisi uuteen toveriin, kun olivat Piisku-neidin kanssa kaksistaan koko tähänastisen, kuusivuotisen elämänsä... No, leppoisa ja sopuisa tuo meidän Pyry kyllä on, joten tuskin hän ainakaan uutta kaveria kovin kiusaisi.

Kulta-Piisku pihaa tutkimassa.

Mutta iloisempiakin asioita on sattunut. Toinen siskoni toi elämään uuden ihmisen, pienen tumman poikahurmurin:) Poika on huomenissa kahden viikon ikäinen, ja ainakin tähän asti ovat merkit hyvät: päivät kuluvat nukkuessa, jos nyt välillä jaksetaan herätä hetkeksi syömään. Leppoisaa tuo elämä vielä tuossa vaiheessa;-) Poitsulle tein pienen Vauva-Poron petiin tai vaunuihin laukkaamaan ja iloa tuomaan. Pellavasta ompelin poron, mallin otin omasta päästä muutamien kokeilujen jälkeen, ennen kuin löytyi sopiva. Poikaa on kyllä lahjottu muillakin sinisillä pehmoilla, joista kuvaa myöhemmin.
Vauva-Poro pojalle. Pellavaa, kirjailu puuvillaa. Sisällä vanua.

Kun sitten innostuin uskollisen Elnani kanssa yhteistyöhön, tein samalla toisen siskoni kotiin pyynnöstä Tildan kotienkelin. Siellä se nyt katselee pientä perhettä hyllyn kulmalta hiljaisella hymyllään...:)


Enkeli, ohje Tildan tapaan -kirjasta.

Samaan syssyyn ompelin itselleni tunikamekon, kesäisen kassin ja pussukan, joista kuvat seuravaassa postauksessa. Joku kirjonta- ja applikointikuume on tänne iskenyt, sillä kaikkiin piti kirjoa ja liittää jotain kesäistä, suomalaisesta luonnosta. Palaan pian:)!