Minkä kissa luonnolleen mahtaa

Meidän Pikkis-kissaneiti lunastaa kyllä kissoille kuuluvan sanonnan, sen niistä uteliaista kissoista. Sanonnan mukaista loppua en sentään tahdo edes ajatella! Mutta kaikki uusi, tai vanha, tai erilainen, tai hiemankin jännältä vaikuttava, äänekäs tai tuoksuva; kaikki pitää selvittää ja mieluiten mahdollisimman läheltä. Makukontaktikaan ei ole pahitteeksi...

Tänään aamupäivällä innostuin pitkästä aikaa maalailemaan puujuttuja, ja sekös neitiä kiinnosti. Olisi tahtonut maistaa jopa maalivettä!

Onhan se toki kiva, ettei tarvitse yksinään puuhastella, mutta tassukuviot vastamaalatulla pinnalla eivät välttämättä ole tavoitteenani. Saati sitten valkoiset tassunjäljet pitkin pöydän pintaa... No, onneksi ei päästy sentään niin pitkälle:) Ja rehellisyyden nimissä, kaikesta huolimatta toivon, että neiti säilyttää touhukkaan ja eloisan luonteensa vielä vuosia.

Jotain neuleitakin on valmistunut. Selasin jokin aika sitten vanhoja tietoja sukkaneulomuksistani, ja tästä yhdestä ja samasta kerästä Novitan Nalle Coloria valmistui jo ainakin kolmannet sukat...:-0 No, yhdet vain lämmittävät aikuisen miehen jalkoja, loput paljon pienempien miehenalkujen.

Pikkupojan sukat
Malli: perus 2o,2n -joustimella, 40 s., koko n. 22
Lanka: Novita Nalle Colori maastonvihreä
Puikot: 3 bambut

Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille!