lauantai 10. tammikuuta 2009

Lapasii ja palmikoi

Kaipasin edellisessä postauksessa esitellylle punaiselle myssylle lapasia pariksi, lankaakin kun jäi reilusti toista kerää yli. Mietin tuota ääneen kotona haaveillen jonkinlaisista palmikoista, joiden neulomista tekisi mieli ensimmäistä kertaa kokeilla. Tähän sisko tokaisi, että etkö tehnyt kerran jo jotain lähes-palmikoita. Totta, olin ihan unohtanut vanhat valepalmikot. Olipa sisko ollut tarkkana:) Tällä kertaa sitten rohkenin kokeilla ihan oikeita palmikoita. Ohje oli helppo, tosin ensin piti miettiä, mistä päästä niitä apupuikon silmukoita oikein kuuluu neuloa..;-) Kohtahan se sitten selvisi mm. Käspaikan ohjeiden avulla, ja lapaset pääsi tänään hangen kautta sormia lämmittämään!Palmikkolapaset
Lanka: Novita Anni (40% villaa, 35% akryyliä, 25%polyamidia, 100g - n.198m)
Malli: Novitan syksyllä -08 ilmestynyt ohjelehtinen 7-V -langalle.
Puikot: 3,5 bambusukkikset
Kulutus: reilut 80 g.


Aurinko tuli tänäkin vuonna heti vuodenvaihteen jälkeen esiin, ja muistuttaa niin ihanasti lähestyvästä keväästä...

Pikkis-kissa on pian jo 8 kk-ikäinen, ja aivan yhtä pentumainen kuin tullessaan. Ihmisten jalkoja se luulee leikkikavereikseen, joita pitää härnätä ja pyytää leikkiin, jos lelut ei enää liiku itsekseen (ihmisten käsien jatkeena siis).
Tuo jalka-juttu on kyllä joskus aika ikävää, etenkin kun katselet keskittyneenä hyvää elokuvaa sohvalla riiputtaen viattomana jalkoja reunan ylitse... Kun sitten kömmit naarmuisin jaloin peiton alle, kissa seuraa perässä ja hyppää metsästämään varpaita peiton alta. Jos sytytät pöytälampun siinä toivossa, että kaiken tämän keskellä saisit hieman luettua, kissa aloittaa lampun valossa leijuvien pölyhiutaleiden metsästyksen. Ihanaa kuitenkin, että kissa on onnellinen ja löytää iloa lähes asiasta kuin asiasta, ja jakaa sitä muillekin :-)

2 kommenttia:

TeSa kirjoitti...

Hyvältä näyttää, jos ovat ensimmäiset palmikkoiset. Siitä se lähtee.

Anni kirjoitti...

Kiitos:) Aika kiva niitä oli loppujen lopuksi tehdäkin, kun ensin pääsi kärryille, ei niin pelottavaa kuin aluksi ajattelin. Ja nyt innostus vasta heräsikin! No, vanhemmalla pikkusiskolla oisi pian synttärit...