Eläimiä ja elämää, kauempaa ja läheltä

On sitä ihmisen mieli arvoituksellinen. Hetkittäin vieläkin minuun iskee pieni kaiherrus muistellessani mennyttä aikaa, sitä minkälaista oli elo vielä muutama vuosi sitten. Silloin tuli katseltua maita ja mantuja kotia kauempaa, nähtyä Eurooppaa keskeltä ja etelästä. Vaan nyt on aika toinen ja maisemat myöskin. Useimmiten, lähes aina nykyään, on päälimmäisenä kuitenkin suuri ilo ikkunasta ulos katsoessani, onnellinen ja kiitollinen tunne kotiin astellessani, sekä rento ja kotoisa tunne kotikaupunkini katuja kävellessäni. Olen kotona, ja siellä on hyvä olla.

Niin kuin sanotaan, aikansa kutakin, ja onpa noita sanontoja kodista ja kaukomaista monta muutakin. Silti, niin vanhaksi en liene vielä tullut, että vain nostalgiasta olisi kyse;-) Vai mitä sanotte siitä, että tällaisten otusten näkeminen ikkunan takana tekee lähes lapsekkaan iloiseksi. Jopa siinä määrin, etten heti huomannut tämän hyväkkään olevankin itse asiassa pahanteossa, kukkien alkuja rouskuttamassa.... Tämä otus puolestaan antaa kyllä kukkien olla rauhassa, vaikka muuten onkin ihan mahdottomassa vauhdissa! Kova on keäväinen tohina ja juoksu puusta toiseen, välillä katon ja linnunpöntön kautta. Eksyipä tuo kerran parvekkeellekin, luuli siellä roikkuvaa lyhtyä jo poistetuksi lintunlaudaksi! Vaan eipä tuolta lyhdystä löytynyt kurrelle mitään herkkuja....

Reissuista kun oli puhetta, niin tulihan sitä tässä reilu viikko sitten pieni matka sentään tehtyä. Kävimme ihastelemassa Taalintehtaan maisemia. Kovin oli vielä koleaa lapaskeliä tuolloin! Tunnelma oli silti kuin ulkomailla: kieli oli enimmäkseen rannikkoruotsia, ja rakennuksetkin ihan omanlaisiaan, somia kuin mitkä:
Vanhan Ruukin alue oli myös näkemisen arvoinen.




Ja löysipä kamera sieltäkin nelijalkaisen kuvattavaksi:)Ensi kerralla vihdoin niitä puikkojen tuotoksia. Ompelukone kun sitten otti ja jämähti kokonaan, ja uusi on vasta laitettu tilaukseen, niin aikaa on jäänyt enemmän neulomuksille. Kesäistä viikon jatkoa!