keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Kevätaurinkoa odotellessa

Täällä on aurinko antanut energiaa ja onkin tullut oltua aika reippaita. Niinpä sunnuntaista tuli leipomispäivä ja maanantaista herneen- ja auringonkukanversojen istutuspäivä. Ja mikäs siinä on touhutessa, kun (yli-)innokas apurikin on heti vierellä:-) Päällimmäisen multakerroksen kanssa tulikin aika kiire, ennen kuin herneet olivat mennä parempiin "tassuihin"...
Pikkis-neiti on aina salamana paikalla, kun tiskiaaltaaseen valutetaan tiskivettä tai pöydälle otetaan leipomistarvikkeita esiin. Ja tohua pitääkin seurata ihan vieriviereltä, silmä tarkkana ja tassut valmiina tutustumaan uusiin hajuihin ja ties mihin jännittävään. Multapussiinkin piti varoiksi kurkata, ties mitä sieltä löytyisi. Sopiva kivi leluksi siellä ainakin oli!

Tällä hetkellä puikoilla on villaiset pöksyt siskonpojalle, jotta välillä tulisi neulottua muutakin kuin lapasia tai sukkia tai myssyjä:-) Koska puolivalmis tekele ei ole kovin erikoinen kuvattava, näytetään mieluummin aikaisemmin valmistuneita, ja tällä kertaa ompeluksia. Tein tuollaisia vauva-lahjoja, koska lähipiiriin on syntynyt ja syntyy pian lisää pikkuisia. Tein tällaisia Uni-lintuja ripustettaviksi vaikka sängyn reunalle tai vaunuihin. Osa lahjottavista asustaa koti-Suomen ulkopuolella, joten linnutkin osaavat laulaa lasten omalla kielellä. Kirjailin lintujen kylkeen sanat Sogni d' oro. Se on italiaa ja tarkoittaa Kauniita unia.Uni-linnut
Ohje: lintumalli piparkakkumuotin mukaan piirretty, kirjonta omasta päästä.
Ainekset: kangas pellavaa, täyte vanua, kirjontalangat puuvillaa.


Ja loppuun pieni muistutus: Edellisen postauksen arvontaan ehtii hyvin vielä osallistua! Aikaa on perjantai-iltaan asti:)


2 kommenttia:

Villikissa kirjoitti...

Täälläkin on aurinko paistellut monena päivänä.Ihanasti piristää pimeän kauden jälkeen.Piristää näköjään kissojakin.Ihanan utelias kissa, tunkemassa päätä joka paikkaan=D
Söpöjä nuo Uni-linnut.Noita onkin mukava tehdä varastoon, onpahan sitten kun tarvii.Itse en osaa/viitsi ommella, joten olen kutonut pikkusukkia varastoon odotteleen vauvauutisia.

Villakissa kirjoitti...

Juu, Pikkis-neidistä on kyllä seuraa ainakin riittämiin:) Muistan joskus aikana ennen kissoja, miten ajattelin niiden olevan niin itsenäisiä ja omien polkujensa kulkijoita, jottei niistä paljon kaveriksi ole. Mitä vielä, stereotypiat ei todellakaan pidä aina paikkaansa!