Valmiit villikset ja vähän väri-iloa

Nämä tyttösen villavaippahousut aloitin jo joulun alla, mutta sitten piti puikot laittaa hetkeksi hyllylle odottamaan. Nyt ehdin neuloa pöksyt valmiiksi, ja pitihän ne kuvata jo ennen vyötärönauhaakin.

Malli: Tiuhtis-housut Kvi:n sivulta
Lanka: vyötärö, lahkeet ja vyötärönauha Opera filanda (100% merino, 50 g-n. 120 m.), housuosa Novitan Puro Kaarna-sävy
Puikot: 4 pyöröt ja 4,5 bambusukkikset


Tässä vyötärönaru on jo pujotettu, ja pöksyjä mallataan tyttöselle kesken leikin. (Sattumalta huomasin kuvia ladatessa, että näyttää aivan kuin tytöllä oisi häntä...;-D)
Lahkeet oisi voineet olla vieläkin hieman pidemmät..

Ohje oli tosi kiva ja selkeä:-) Siitä huolimatta meinasi minullakin tulla alussa niitä reikiä sivuun nurjalla puolella lyhennettyjä kerroksia tehdessä, ja haarasauman silmukoiden yhdistämisessä olisin voinut pitää lankaa paljon kireämmällä jo alussa.. Mutta ensi kerralla! Näiden neulominen oli meinaan kivaa, ja näitä myös tarvitaan :-)

Tällaisia pikkuompeluksia on sitten valmistunut matkan varella aina välillä, eli eivät ihan uusia ole, mutta tehdään nyt niistäkin oma puolikas postauksensa.

Eli tilkuista liivinsuojia materiaalina pul (uloimpana), imuna kierrätyscollege ja bambu, ja ihoa vasten bambu, tai jossain myös coolmax. Puhdistuslappusiakin on myös valmiina jokunen 2-kertaisesta bambusta ommeltuna, mutta ne eivät eksyneet tähän yhteiskuvaan. Kuvassa mukana ihanan värikäs joululahja, jonka tyttönen sai T-joen kummeiltaan.

Värikästa ja mukavaa tammikuuta sinulle!

Nopiasti surautettuja

Jouluksi ehdin tänä vuonna väkertää vain muutaman ja melko yksinkertaisen ja nopean, mutta toivottavasti silti iloa ja lämpöä tuottavan lahjan :-)

Kummipojalle, sille siskon pojalle, lähti tällainen setti. Joko alatte kyllästyä näiden esittelyyn...

 Eli pellavaisia hernepusseja nimikirjainapplikaatiolla.

Myös tällaisia kauratyynyjä tuli tehtyä kolmin kappalein, joista yksi lähti sille kaikkein vanhimmalle kummipojalle, ja nuo tyttömäiset menivät hyvälle ystävälleni J:lle ja siskolleni, väsyjä hartioita lämmittämään.

 Kaksinkertaisesta (pellava)kankaasta ommeltuja kaksipuolisia kauratyynyjä.

Meidän Pikkuinen nukkuu edelleen mieluiten ulkosalla liikkuvissa vaunuissa. Kovien pakkasten aikana neiti on onneksi oppinut ottamaan päikkäreitä myös tutussa isossa pedissä kotosalla. Tämä kuva ei ole ihan Tapaninpäivän ajelulta, mutta lähestulkoon:)

Iloista vuodenvaihdetta!

Pii,pii pikkuinen lintu

Muistatteko tuon vanhan lastenlaulun? "Paleltaako jalkojas, koivun oksalla ollessas, jne..", siinä laulettiin. Jo tuolloin, kun sitä joskus ala-asteella laulettiin, toi se tipan silmäkulmaan. Kaunis laulu, mutta lastenlauluksi turhan surumielinen minusta, joten meillä lauletaan mieluummin vaikka äidin pikku porsaista;-)

Lintuja muistamme sitten muuten, ja iloahan nuo tuottavat ruokalaudalle lentäessään meillekin. Pikkuneidin on kiva köllötellä olohuoneen sohvalla ja katsella ikkunan takana pyrähteleviä siivekkäitä. Olisi tuo hauskaa varmasti kissoistakin. Kovin vain pakkasten paukkuessa on hiljaista, mutta heti auringon säteiden tullessa esiin, lentävät myös linnut tankkaamaan herkkuja. Silloin pitää olla nopea:

Ja onpa joku muukin saanut makustella uusia makuja. Neiti, viikon päästä 6 kk, on jo viikon verran kokeillut, miltä maistuu peruna ja porkkana:-) Hiemanhan tuo suupieliä venyttää, eikä tuo aluksi oikein edes tiennyt, mitä sille suuhun tupsahtaneelle soseelle oikein kuuluu tehdä..

Neulomuksistakin jokunen sana. Viime kuussa valmistui K:lle pari sukkia. Nämä olivat paitsi tarpeen (hypähtivät heti puikoilta jalkaan) toimivat myös miehen syntymäpäivälahjana.

Kovin vain taisin tuijottaa tv:ruutua toisen kantapään valmistuttua, kun unohdin vaihtaa väriä... K. kuitenkin "kielsi" alkamasta työtä purkaa, sanoi, ettei tuolla ole jalassa mitään väliä. Niin, ja nyt ainakin tietää, kumpi sukka tulee kumpaan jalkaan, hih!


Perussukat
Malli: Perussukka 56 s., varressa 2o,2n -joustin
Lanka: Musta ja sininen 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm bambusukkikset

Mummilassakin käydään tosiaan viikoittain, ja joka kerta hierotaan ystävyyttä nelijalkaisten karvakorvien ja kohta itsekin nelinkontin viipeltävän tyttösen välillä:)

Lumista viikonloppua!

Pienille kätösille, pienille varpaille

Päivittelin eilen hieman blogia, muutin esittelytekstin kertomaan paremmin tästä hetkestä. Kissaystäväni, nuo pienet karvakorvat maurumirut, asustelevat tätä nykyä äitini luona. Syynä asetelmaan on allergia, onneksi ei sentään tyttösen. Kissoja näemme kuitenkin viikoittain, ja heistä tulen myös jatkossa täälläkin kertomaan. Ja kukapa tietää, ehkäpä joku päivä saan heidät vielä tännekin, ainakin kylään, kenties kesää viettämään. Onneksi välimatka ei ole tosiaan suuren suuri, eikä iso ikävä pääse kylään :)

Jotain on jälleen neulottu, kun pikkuiselle piti saada uudet villasukat entisten käytyä jo pieneksi. Koska puuvilla tuntuu saavan joskus vauvankin jalat nihkeän tuntuisiksi, päätin kokeilla sukkatöppösiä ihanan pehmeästä villa-silkki -langasta, jota vauvan on mukava pitää suoraan ihoa vasten. Valmista ohjetta tuolle Novitan Wind-langalle en löytänyt, mutta 40 silmukalla 3 puikoilla tuli juuri sopivat. Keskelle vielä Novitan villa-bambulangasta (Cloud) punainen junasukkien "makkara".

Vauvan villasukat
Lanka: valkoinen Novitan Wind (80%villa, 20%silkki), punainen Novitan Cloud (65%villa, 35%bambu)
Puikot: 3 bambusukkikset
Malli: 40 s, 1o,1n-joustin varressa, "makkara" junasukista

Vauvan lapaset
Lanka: valkoinen Novitan Wind (80%villa, 20%silkki), punainen Novitan Cloud (65%villa, 35%bambu)
Puikot: 3 ja 3,5 bambusukkikset
Malli: perus, 40 s, 1o 1n -joustin

Lapaset rukkasten alle tulevat myös tarpeeseen. Sama silmukkamäärä ja samat langat, istuvat pienten sormien ympärille hyvin.

     5 kuukautta

Huomenna meidän neiti on jo viisi kuukautta, kohta jo puolivuotias. Vielä ei aivan kierähdetä ympäri, mutta kovin kurkotetaan, niin käsillä kuin koko pään voimin jokaista kiinnostavaa asiaa, ääntä, tuoksuakin? kohti.

Monet sanovat, että eikö ole haikeaa, kun vauva kasvaa. Onhan se hieman sitäkin, mutta samalla iloitsen, varmuus kasvaa sekä turvallinen olo nähdessäni, miten tyttönen kasvaa, kehittyy, vahvistuu; ei ole enää aivan pienenpieni vasta masusta ulos tullut, niin pieni ja tavallaan myös heikko. Silti yhä varmistelen toisen nukkuessa, että tuhina kuuluu, elämä jatkuu, että vauvalla on vaatteita tarpeeksi, myös yöllä, että sitä, että tätä... Lienevät tuttuja tuntemuksia jokaiselle äidille.

Tässä tumput ja sukkaset vielä tositoimissa:)

Nyt alkoi ulkona kevyt lumipyry; josko saisimme tännekin sitä kaivattua valoa! Iloista, valoista viikkoa sinulle!

Villaa, hernepusseja ja suota

Täällä ollaan, hissukseen. Meneekin näköjään minulla uuden arkirytmin opetteluun tovi jos toinenkin, ennen kuin löydän oikeat kolot ja paikat kullekin puuhalle.

Syksyn ollessa aluillaan, tuoksuvimmillaan vielä, kävimme koko perheen voimin ihastelemassa läheistä luonnopuistoa.Sieltä löytyy isohko suo, ja tällä reissulla löysin - ja maistoin - elämäni ensimmäiset karpalot!:)



Tälläiset valmistui jo useampi viikko takaperin, ja lensivät heti Saksanmaalle kummipoikaa ilahduttamaan.Hernepussit ja säilytyspussukka.

Nyt sain jo elokuussa aloittamani neuleen valmiiksi. No, haalarihan tuosta tulla piti, mutta into lopahti, ja tyttö saikin pöksyt. Onhan toki noillekin käyttöä. Villavaippapöksyinähän eivät lankansa puolesta toimi, mutta lämmittävät muuten vaikka sukkahousujen päällä. Ja lämpöä neiti nyt tarvitsee, kun sai jostain pienen nuhapöpön.Villaiset raitapöksyt

Malli: silmukat ja alku SK 2/10 Vauvan raitahaalari
Lanka:Novitan Nalle tummanruskea ja valkoinen
Puikot: oliko ne 3 sukkikset ja pyöröt...


Tunnelmallisia ja lämpöisiä päiviä jokaiselle, sitä tarvitaan näin kaamoksen alettua!

Merenneidon kaste ja koivutikkaat

Pikkuisen kastejuhlaa vietettiin onneksi hieman kuivemmissa syyskeleissä kuin mitä viime aikojen säät ovat olleet. Päivää juhlittiin pari viikkoa sitten mukavassa, hyvässä seurassa, iloisen ja leppoisan papin kera. Neitikin oli nätisti, tosin alkupuolisko toimituksesta jäi vähän väsy- ja nälkäitkun peittoon. Seremoniamestari ei ollut onneksi turhan tarkka, ja saimmekin pitää pienen maitopaussin, jonka jälkeen tytön olo olikin paljon rauhaisampi. Koska etenkin viime kesän parhaimmat hetket koimme meren äärellä, tuli tyttömme nimeksi Meri.Villaisia käsitöitä on tekeillä, vaikkakin hitaanlaisesti. Työstä valmistuu aina kerros ja muutama iltaisin neidin nukahdettua, ennen kuin uni hiipii äidinkin silmiin. Toivottavasti haalari valmistuu ennen pakkasia.

Sitä ennen, sopivasti kastejuhlaan, saimme (tai K. sen isoimman työn teki) tälläisen käsityön kannettua olohuoneeseen. Idean sain keväällä television sisutusohjelmasta, missä jossakin kukkakaupassa oli vastaavat somistuksena.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

On taukoa pidellyt....

Huh, tulipa pitkä paussi (jälleen) bloggausten väliin.. Toki neiti täyttää päivät nyt ihan uudenlaisella ohjelmalla, mutta silti. Vaikka jotain pientä väkerrystä onkin tullut jossain väleissä kyhättyä, ei niitä mukamas ehdi koneelle siirtää.

Tällaiset hernepussit valmistuivat jo kuukausi takaperin K:n kummipojan synttäreille. (Uudesta kamerasta, sellaiseta vakaasta ja tarkasta, haaveilen yhä... Pahoittelut siis kuvan laadusta.)

Idea nimikoituihin hernepusseihin tuli blogisurffailun myötä, tänne kun päädyin.

Omalle pikkuiselle olen tikutellut vaunupeittoa vähän pitkin mennyttä kesää, aina mökkimatkoilla ja joskus vähän muutenkin. Mutta syksyn lähestyessä ei peiton väritys enää iskekään.Vauvan peitto
Malli: Korinpohjapeitto SK 5/2008
Lanka: Corallo, beige ja vaaleanpunainen
Puikot: 3 ja 3,5 pitkät bambupyöröt
Kulutus: noin 110 g. (tähän mennessä)

Peitosta siis puuttuu vielä nuo beiget ainaoikein-reunat pitkiltä sivuilta, ja minusta tuntuu, että silmukat odottavat poimimista vielä jonkin aikaa... Menisihän tuo toisaalta noinkin vaikka vaunuissa makuualustana;-) Ja opinpahan ainakin korinpohjaneuleen! Neuloin myöskin tasoneuletta pyöröillä; niin paljon mukavampaa, ja näin työ kulkee mukana autossakin.

Ilmat tosiaan viilenivät kuin varkain, ja vauva tarvitsee lämmikettä. Vanhat villaiset menevät vielä hetken, mutta minun neuletahdillani on hyvä aloittaa jo seuraavaa kokoa...Pikkuinen kasvaakin kaikeksi onneksi mukavaa tahtia, ja on ollut muutenkin reipas pieni neitokainen. Hiljattain hän oppi hymyilemään ja tapailemaan nauruakin. Onko mitään hellyttävämpää kuin omaan hymyysi vastaavat vauvan nauravat silmät:)Kuulaita syyspäiviä Sinulle!