tiistai 19. helmikuuta 2013

Sinä olet tärkeä

Voi että, miten innoissani olenkaan päästyäni vihdoin opettelemaan tuota virkkaamista! Ja mikä parasta, kun siihen on opettaja (työväenopiston virkkaus- ja neulekurssi), jolta saa kädestä pitäen ohjausta.

Kunpa olisi myös aikanaan kirjoista ja netistä neulomista opetellessani (juu, eipä ne koulun opit olleet enää mielessä tuolloin...) myös ollut joku, jonka hihaa nykäistä ja pyytää neuvoa. Olisi sujunut paljon nopeammin nurjien ja muiden silmukoiden opiskelu...

Nyt alkavat nuo isoäidinnelilöt sujua. Kahdesta isoimmasta tein patalapun, kaksi neliötä siis vastakkain. Neiti halusi sen omaan leikkikeittiöönsä, mutta jospa hän vielä suostuisi vaihtokauppaan ja ottaisi nuo kaksi pienempää ja ohuempaa. Oikeassa keittiössä voi olla enemmän tarvetta tuolle paksummalle versiolle...



Viime kerralla kokeilinkin sitten tuollaisen koristekukan virkkaamista. Tähän asti olen vain niitä muilla ihaillut, ovat niin kivoja vaikka myssyissä, laukuissa jne. Yhden jo sain tehtyä ja toista aloitettua!



Seuraavaksi haaveilen virkatun lelun, kuten jonkin eläinhahmon kokeilemista. Mut nyt on hiihtolomaviikko, joten pitää vielä hetki malttaa.

Eteisen peiliin olen kaivannut jotain piristettä. Tein sitten tuollaisen viirinauhan, ihan lyhen vain, johon kirjoitin kangastussilla kolme tärkeää sanaa.



Jospa ne jokainen peiliin kurkistava siitä huomaisi ja mieleensä painaisi: Sinä olet tärkeä.

Luntakin on taas saatu mukavan paljon. Onhan tuo tarpeen hiihtolomalaisille, vaikka rattaiden lykkiminen hangessa joskus ottaakin voimille, etenkin kun tuo kävely on viime viikkoina enemmän vaappuvaa köpöttelyä muutenkin. Onneksi neiti tulee apuun ja tekee mielellään "lumihoita":)



Mukavaa helmikuun loppua Sinulle!:)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kodille ommeltuja

Joka vuosi se tulee, kun talven selkä taittuu ja valo pikkuhiljaa lisääntyy ja muistuttaa lähenevästä keväästä. Nimittäin kaipuu vaaleisiin, hempeisiin väreihin. Tällä kertaa ompelujen kohteena oli koti, joka sai hieman vaaleampaa, valoisampaa ilmettä.




Ostin Lidlistä sisustustyynyjä aika tasan kaksi vuotta sitten. Tarkoitus on ollut ommella niille tyynynpäälliset siis jo hyvän tovin. Nyt tartuin tuumasta toimeen. En halunnut tehdä mitään liian monimutkaista, jotta saisin toisenkin parin valmiiksi... Vetoketjut saivat siis jäädä kaappiin. Tein tyynyistä kaksipuoliset, toinen puoli vaalean beige, toinen vaaleansininen ja perhonen sitten sillä toisen puolen värillä. Perhosapplikointiin jäljensin kuvan Tildan ateljeessa -kirjasta. Kankaat on jo muutamia vuosia sitten Jätti-Rätistä ostettuja pellavasekoitteita. Tykkään kyllä kovin! 



Myös tuon kukallisen tyynynpäällisen surautin samalla, se on pätkä Hemtexistä taannoin ostamaani pöytäliinaa. Neitikin tykkää uusista tyynyistä :)



Ja laitetaan nyt vielä yksi kuva, kun nämä vihdoin sain ommeltua.


Perhosteemalla jatkoin sitten vielä tytön huoneessa. Sinne halusin uudet verhot, ja samassa Jätti-Rätin pellavakangaspinossa on odotellut tuollainen hennon persikan värinen, hieman roosaan vivahtava kangas. Se riitti juuri tuonne pikkuhuoneen verhoihin. Yksistään olisi kangas ollut turhan pliisu, joten laitoin siihen samalla mallilla ommeltuja perhosia, joiden kankaat kierrätyspuuvillaa.


Ehkä ovat aika kesäiset, syksyllä saatan keksiä jotain uutta.


Myös keinutuolin pehmusteet ovat odotelleet uusia vaatteita. Löysin hiljattain kirppikseltä rouhean pellavaliinan sopuhintaan. En voinut sitä sinnekään jättää, vaikka siinä olikin kaksi kauniisti kirjottua, mutta kovin jouluisen punaista monogrammikirjainta (vai mitä ne ovatkaan..). No, leikkasin liinan kahteen osaan, ja kirjaimet jäävät osittain piiloon istuintyynyn alle. Jotain pientä vaaleaa koristusta kangas mielestäni kaipasi, joten sai Tilda-kirjasta piirretyn sydämen ja pätkän pitsiä. Saa nähdä sitten kesällä, kuinka karhealle tuo pellava mahtaa tuntua heppoisissa, lyhyissä vaatteissa istua.. Mut nyt kestää likaantumattakin reilusti, vaikka mies tulisi suoraan metsähommista kiikkustuoliin :)




Hempeää ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!