Sinä olet tärkeä

Voi että, miten innoissani olenkaan päästyäni vihdoin opettelemaan tuota virkkaamista! Ja mikä parasta, kun siihen on opettaja (työväenopiston virkkaus- ja neulekurssi), jolta saa kädestä pitäen ohjausta.

Kunpa olisi myös aikanaan kirjoista ja netistä neulomista opetellessani (juu, eipä ne koulun opit olleet enää mielessä tuolloin...) myös ollut joku, jonka hihaa nykäistä ja pyytää neuvoa. Olisi sujunut paljon nopeammin nurjien ja muiden silmukoiden opiskelu...

Nyt alkavat nuo isoäidinnelilöt sujua. Kahdesta isoimmasta tein patalapun, kaksi neliötä siis vastakkain. Neiti halusi sen omaan leikkikeittiöönsä, mutta jospa hän vielä suostuisi vaihtokauppaan ja ottaisi nuo kaksi pienempää ja ohuempaa. Oikeassa keittiössä voi olla enemmän tarvetta tuolle paksummalle versiolle...

Viime kerralla kokeilinkin sitten tuollaisen koristekukan virkkaamista. Tähän asti olen vain niitä muilla ihaillut, ovat niin kivoja vaikka myssyissä, laukuissa jne. Yhden jo sain tehtyä ja toista aloitettua!

Seuraavaksi haaveilen virkatun lelun, kuten jonkin eläinhahmon kokeilemista. Mut nyt on hiihtolomaviikko, joten pitää vielä hetki malttaa.

Eteisen peiliin olen kaivannut jotain piristettä. Tein sitten tuollaisen viirinauhan, ihan lyhen vain, johon kirjoitin kangastussilla kolme tärkeää sanaa.

Jospa ne jokainen peiliin kurkistava siitä huomaisi ja mieleensä painaisi: Sinä olet tärkeä.

Luntakin on taas saatu mukavan paljon. Onhan tuo tarpeen hiihtolomalaisille, vaikka rattaiden lykkiminen hangessa joskus ottaakin voimille, etenkin kun tuo kävely on viime viikkoina enemmän vaappuvaa köpöttelyä muutenkin. Onneksi neiti tulee apuun ja tekee mielellään "lumihoita":)

Mukavaa helmikuun loppua Sinulle!:)