Pöksyt Nalle-langasta ja lahjakeriä

Eilen illalla ompelin siskonpojan villaisten housujen saumat kiinni, ja tänään pääsin kuvaamaan ne. Aurinkoa ei näy, mutta päivänvaloa riittää sentään jo tarpeeksi ja pitkään sisäkuviinkin. Housuja oli ihan mukava tehdä vaihteluksi lapasten ja sukkien lomaan. Huomasin tosin, etten ole aikoihin neulonut pitkää ja tasaista sileää neuletta, ja käsialan pitäminen tasaisena tuotti alussa välillä ongelmia. Mutta mitä enemmän neuloo, sitä enemmän oppii, eikös se niin mene ja päde vähän muuhunkin puuhaan:)
Pienen pojan housut
Ohje: Moda 1/2009
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3 1/2 bambupuikot

Siskojenkin kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä ja autellakin välilla, jos pyydetään. Ulkomaansiskoni ilahtui pienestä palveluksestani, ja niinpä posti toi luukusta tälläiset ihanuudet. Ovat kokonaan suloisen pehmeää merinovillaa, ja väritkin ovat juuri makuuni! Tuo etummainenhan on aivan kuin uudesta lumesta pyöritetty lumipallo:-)

Mukavaa viikon jatkoa!

(Joulun)punaista näkyvissä

Joka syksy iloitsen kovin ruskasta, maanläheisistä väreistä eri sävyissä. Mutta joka syksy kaipaan myös hivenen enemmän punaisen pilkahdusta kaiken sen keltaisen, ruskean ja vihreänkin keskellä. Lapista kaiketi tuota punaista ruskaa löytäisi paremmin kuin täältä etelästä, mutta ei meidän ihan ilmankaan tarvitse olla.

Jotenkin tuli kuvaa ottaessa kovin jouluinen tunnelma, liekö johtua mummin vanhoista vihreistä lasilautasista, joista on syöty monet kerrat maukkaat joulupuurot. Syödään tänäkin vuonna, aivan varmasti! Sukat ovat tällä kertaa kesken, mutta pääsivät silti mukaan.
Blogeja selaillessani olen huomannut, miten monella onkaan syntymäpäivät näin syksyllä. Mukava sattuma, ja siitä muistinkin, että unohtui esitellä oma syntymäpäivälahjani, jonka postipoika toi saapasmaasta siskolta muutama viikko sitten. Aivan ihania lankakeriä, todella kauniissa syysväreissä (vihreä ei tosin toistu kuvassa aivan yhtä pehmeänä kuin luonnossa). Lanka on suloisen pehmeää 100% merinovillaa. Mitähän tästä raaskisi tehdä... Mukaan kuvaan pääsi pari omaakin ostosta, kotimaista Isoveli-lankaa, kun värit nyt olivat aika lähellä.

Pikkis-kissa sai eilen illalla ihka ekan penturokotuksensa. Oli oikein reipas tyttö, vaikka ehkä hieman jännittikin kaikki vieraat tuoksut lääkäriasemalla. Mutta ystävällinen lääkäritäti antoi pistoksen rauhallisin ottein, ja päälle vielä kehuja pikkukissalle. Emäntä poistuikin hymyssä suin kotiin päin:-)

Äsken kuvia ottaessani Pikkis tosin taisi tuumailla, ettei aina ymmärrä tuota emäntää: "Mitä se taas mahtaakaan touhuta..."


Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Kevät touhuten tulevi...

Toivottavasti kukaan ei luullut, että bloggailuni tyssäisi heti alkumetreillä;-) Eipäs täällä sentään vielä ole luovutettu:) Pari viimeistä viikkoa kuluivat kuitenkin niin tohinalla siskon ja hänen pojan-vesselinsä kyläillessä, ettei aikaa jäänyt paljoakaan käsitöille. Blogeja kuitenkin ehdin aina välillä kurkistella ja haistella uusia ideoita, joita on sitten rustailtu vihkoon mielin määrin.

No, onpa jotain uuttakin vähän saatettu alulle, ja jatkettu vanhaa (=syksyllä aloitettu neuletakin raakile). Ekassa kuvassa tuo sukka, vasta ihan alkutekijöissä... Niistä on tarkoitus tulla isona Kuurankosketus-sukat. Kuvaan tahtoivat myös tänään alesta kotiin kulkeutuneet Seiskaveikat, jotka viehättivät värillään. Ai niin, ehdin minä tässä välillä harjoitella myös sukan kärjestä tehtävää aloitusta. Kyllä siinä istunnossa meni tovi ja toinen, kun purin aloitussilmukoita kerta toisensa jälkeen. No, nyt se kai jotenkin sujuu, kun sitten joku päivä päätän kokeilla kokonaista sukkaa tuolla tyylillä.






Villatakkia aloitin tosiaan jo syksyllä ihanasta Red Heartin Carmen Colorista. Värit ovat aika syksyiset, mutta toivottavasti takki valmistuu silti nyt keväällä. Puikotkin on isot (8), ettei voi ainakaan niitä syyttä. Valmiina on silti vain takakappaleen lisäksi lähes yksi etukpl...

Siskon ja touhu-tenavavan karattua jälleen kaukomaille kotia aikaa on kulunut erään toisen, uuden harrastuksen parissa. Pakko tunnustaa, että Tilda-villityksen oireita alkaa näkyä tässäkin huushollissa... Ensin tein yhden nimikirjain-sydämen siskon pojan huoneen oveen, Sitten lisää sydämiä tyttömäisemmissä väreissä. Tänään piti koittaa tehdä myös vähän puutarhahenkistä tarvikelaukkua. Voisi mennä siskolle heidän uuden puutarhansa kunniaksi:)

Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava Naistenpäivä:)


Edit: Eihän tuosta Tilda-tyylisestä laukusta saanutkaan oikein kunnon kuvaa. Kirjoin siihen vihreällä sanat My Garden, mutta niitä nyt ei ainakaan näe kuvasta.. Koitan ottaa parempaa kuvaa, jospa vaikka huomenna saataisiin aurinkoa! Niin, ja jos sisko lukee tämän, ei tuo työ ainakaan ole yllätys;-)

Ostoksia

Nyt kun kerran vauhtiin pääsin, niin päivitystä piisaa ainakin tälle tiistaille:) Pari mukavaa kommenttiakin oli tullut: kiitos! Bloggailulta toivoinkin myös juuri jutustelua ja ajatusten vaihtoa:)

Kotiuduin viime viikolla siskon luota, joka asuu 1-vuotiaan pojanvesselinsä sekä miehensä kanssa Italiassa . Liekö ollut koti-ikävä, vai mikä syynä, kun pojan villasukkiin toivottiin nimenomaan sinivalkoisia lankoja ja koto-Suomen lippua.. (ks. alla Suomi-sukat). Mutta siis, tuolla saapasmaassa oli toki pakko päästä myös lankakauppaan, eikä sieltä tyhjin käsin ulos tultu ;-D Tässä vähän "saalista". Erityisen ihastunut olin tuohon vihreään lankaan. Se on aivan i-ha-na väri!! Neuloin siitä itselleni lapaset, joihin tein pieniä kirjailuja tuolla beigellä langalla. Lapasista tuli kuitenkin sen verran hassut (kirjoneule kavensi niitä turhan paljon), etten ilkeä laittaa kuvaa niistä tänne... Nyt aloittelen myssyä samaisesta langasta, jospa siitä tulisi kuvattava..;-)