Ison tytön päivä(uni)peitto ja masuvauvallekin jotain

Muru-viehätys ei ota laantuakseen. Kaivelin tilkkupussia ja leikkelin tilkuista vielä pinon pikkutilkkusia. Tällä kertaa hieman isompia kuin aiemmassa vauvanpeitossa (noin 13 X 13 cm taisi olla) ja koitin valikoida tyttömäisiä värejä.

Suunnitelmissa kun on ollut jo aivan liian kauan tehdä tytölle päiväpeitto. Nyt kun päiväunipeittokin alkoi käydä pieneksi, sain ajatuksen yhdistää nuo kaksi tarvetta. Näin syntyi pehmeä ja lämmin tilkkupeitto, jonka toinen puoli on valkoista fleeceä (ihan vain Ellokselta tarjouskorista löydettyä). Kanttaisin myös tuolla samalla fleecellä reunat helposti kääntäen sen oikealle puolelle.

 Jospa tämä nyt jonkun aikaa toimisisi, pituutta ainakin tuli toista metriä, leveyttäkin jotain 80-90 cm.

Vauvalle tein unipussin Kestovaippakaupan Apilajoustiksesta, vuorena Jätti-Rätin leppistrikoota.

Yläosaan piirsin kaavan Gyntherin potkuhousuista (1-v. koko), tuohon kainaloon asti, ja lopun piirin vapaalla kädellä. Pohjassa on vetoketju, olalla nepit. Pituuden puolesta taisi tullakin aika reilu, pitäisi mennä ainakin ensimmäiset puoli vuotta, ehkä jopa vuodenkin, katsotaan sitten.

Kokeilin vielä kerran tuota potkuhuosujen ompelua, tällä kertaa Ottobren 3/06 kaavalla, koko 56 cm.

Kaksi kertaa purkasin tuon haarakiilan, ja kolmannella kerralla en enää sitä saumurilla surauttanut, vaan leikkasin uuden palan ja aputikkasin sen ensin käsin paikoilleen. Tuli heti parempi, kunpa olisin malttanut jo ekalla kerralla.... Kangas ompunvihreää velouria HannanKankaasta, applikaatiot Sampsukan Huhuu-joustista. Noissa vauvanvaatteissa olen kokeillut ensimmäistä kertaa joustavaa suoraommelta resorilla kanttauksissa. Toisinaan tuleekin ihan siisti, toisinaan vähemmän siisti. Näissäkin potkareissa ei resori kiinnittinyt joka kohdista, eikä siitä sitten enää tule kovin siistiä, kun jälkeenpäin korjaa. Ehkä se kaksoineula on sittenkin parempi, vaikka sen kanssa saakin välistä vääntää...

Pienet tumput tein jo hieman aiemmin norsutrikoosta, vuorina ohutta bambuvillaneulosta. Tässä vielä kaikki (viimeiset?) vauvaompelukset yhteiskuvassa. Vauva saisikin jo pian tulla, yliajalla jo mennään...

Keväistä (äitien)päivää ihan kaikille täällä piipahtaville!

Vielä vähän lisää pientä ja jotain neulottuakin

Tuossa jokin tovi sitten podin melkolailla huonoa omatuntoa, kun en ollut vielä ommellut vauvalle mitään. Nyt puolestaan hieman kirpaisee, kun tyttönen tulee kysymään, mitä äiti tekee, ja tämä taas ompelee vain jotain pienen pientä. Mitenköhän sitä osaakaan olla kahden pienen rakkaan kanssa ja tuntea jakavansa tasapuolisesti kaikkea.... No, eiköhän se järjesty itsellään.

Mutta siis, tälläisiä on vielä tullut ommeltua tulokkaalle.

Kokeilin ensin kietaisubodya, ohje Ottobre 1/12.

Suljettaviin hihoihin löysin tätä kautta hyvän ohjeen. Kankaina Jätti-Rätin valkoinen joustofrotee ja Myllymuksujen kaapissa kauan odottanut apinajoustofrotee. Tämäkin on kooltaan 56 cm, kuten edelliset bodyt, vaikka vaikuttaa melko isolle...

Joten piirsin vielä 50 cm kaavat ja kokeilin nappilista-bodya (Ottobre 1/12), mutta melko huonolla menestyksellä...

Olisi pitänyt harjoitella tuota nappilistaa vaikka ihan vain johonkin tilkulle ensin. Bodyn kangas on Kestovaippakaupan apilatrikoo, jota ostin tosiaan kolmessa värissä vajaat vuosi sitten. On se vain niiiin ihanaa tämä kangas! Tässäkin samalla ohjeella tehdyt suljettavat hihat. Nepit vielä puuttuvat, minulla kun ei ole muita kuin Kamin isoja neppejä kotona.

Potkuhousut ompelin Gyntherin ohjeella, koko noin 62 cm. Tätä pitää kyllä muokata, jos vielä tällä kaavalla meinaa ommella. Mutta tulipahan nyt kokeiltua. Kankaina etukappaleella Huhuu-joustis Sampsukalta ja takakappaleella HannanKankaasta jo viime vuonna hankittu ihana ruohovihreä joustofrotee.

Tämäkin odottelee vielä pienempiä neppareita.

Niin ihanaisista Muruneuloksen tilkuista tein vauvalle peiton.

Koko noin 70 X 80 cm. Toisella puolella Kestovaippakaupan ruskeaa, raidallista bambupuuvillafleeceä, sivussa oleva Rakkaudella ommeltu -merkki Sampsukalta.

On tyttösellekin jotain valmistunut sentään. Ihastuin Garnstudion sivuilla tähän malliin.

Hetken mietin, onkohan tyttö jo iso tuollaiselle myssylle, mutta kyllähän tuo vielä hänelle käy :)

 Lankana Anttilasta jokunen vuosi takaperin ostettua villasekoitelankaa vaaleanpunaisena, beigenä ja valkoisena.

Tähän pitäisi vielä tehdä lapaset samaa sävyä. Sopii mielestäni uuden ihanaisen Creamin vk-puvun kanssa (ostettu siskon puodista). Kaikkea ei tarvitse sentään tehdä itse :)

On taukoa pidellyt....

Huh, tulipa pitkä paussi (jälleen) bloggausten väliin.. Toki neiti täyttää päivät nyt ihan uudenlaisella ohjelmalla, mutta silti. Vaikka jotain pientä väkerrystä onkin tullut jossain väleissä kyhättyä, ei niitä mukamas ehdi koneelle siirtää.

Tällaiset hernepussit valmistuivat jo kuukausi takaperin K:n kummipojan synttäreille. (Uudesta kamerasta, sellaiseta vakaasta ja tarkasta, haaveilen yhä... Pahoittelut siis kuvan laadusta.)

Idea nimikoituihin hernepusseihin tuli blogisurffailun myötä, tänne kun päädyin.

Omalle pikkuiselle olen tikutellut vaunupeittoa vähän pitkin mennyttä kesää, aina mökkimatkoilla ja joskus vähän muutenkin. Mutta syksyn lähestyessä ei peiton väritys enää iskekään.Vauvan peitto
Malli: Korinpohjapeitto SK 5/2008
Lanka: Corallo, beige ja vaaleanpunainen
Puikot: 3 ja 3,5 pitkät bambupyöröt
Kulutus: noin 110 g. (tähän mennessä)

Peitosta siis puuttuu vielä nuo beiget ainaoikein-reunat pitkiltä sivuilta, ja minusta tuntuu, että silmukat odottavat poimimista vielä jonkin aikaa... Menisihän tuo toisaalta noinkin vaikka vaunuissa makuualustana;-) Ja opinpahan ainakin korinpohjaneuleen! Neuloin myöskin tasoneuletta pyöröillä; niin paljon mukavampaa, ja näin työ kulkee mukana autossakin.

Ilmat tosiaan viilenivät kuin varkain, ja vauva tarvitsee lämmikettä. Vanhat villaiset menevät vielä hetken, mutta minun neuletahdillani on hyvä aloittaa jo seuraavaa kokoa...Pikkuinen kasvaakin kaikeksi onneksi mukavaa tahtia, ja on ollut muutenkin reipas pieni neitokainen. Hiljattain hän oppi hymyilemään ja tapailemaan nauruakin. Onko mitään hellyttävämpää kuin omaan hymyysi vastaavat vauvan nauravat silmät:)Kuulaita syyspäiviä Sinulle!