Neiti Nyyttinen

Rakas, odotettu Neiti Nyyttinen, reippaan ison Neidin pikkusisko, saapui tiistaina 14.5.2013, klo 14.12.

Voi Rakkautta, kun sylissä on kokonainen elämä, 
voi Kiittollisutta, saada kokea vielä kerran ihmeistä suurin. 

Sinä olet tärkeä

Voi että, miten innoissani olenkaan päästyäni vihdoin opettelemaan tuota virkkaamista! Ja mikä parasta, kun siihen on opettaja (työväenopiston virkkaus- ja neulekurssi), jolta saa kädestä pitäen ohjausta.

Kunpa olisi myös aikanaan kirjoista ja netistä neulomista opetellessani (juu, eipä ne koulun opit olleet enää mielessä tuolloin...) myös ollut joku, jonka hihaa nykäistä ja pyytää neuvoa. Olisi sujunut paljon nopeammin nurjien ja muiden silmukoiden opiskelu...

Nyt alkavat nuo isoäidinnelilöt sujua. Kahdesta isoimmasta tein patalapun, kaksi neliötä siis vastakkain. Neiti halusi sen omaan leikkikeittiöönsä, mutta jospa hän vielä suostuisi vaihtokauppaan ja ottaisi nuo kaksi pienempää ja ohuempaa. Oikeassa keittiössä voi olla enemmän tarvetta tuolle paksummalle versiolle...

Viime kerralla kokeilinkin sitten tuollaisen koristekukan virkkaamista. Tähän asti olen vain niitä muilla ihaillut, ovat niin kivoja vaikka myssyissä, laukuissa jne. Yhden jo sain tehtyä ja toista aloitettua!

Seuraavaksi haaveilen virkatun lelun, kuten jonkin eläinhahmon kokeilemista. Mut nyt on hiihtolomaviikko, joten pitää vielä hetki malttaa.

Eteisen peiliin olen kaivannut jotain piristettä. Tein sitten tuollaisen viirinauhan, ihan lyhen vain, johon kirjoitin kangastussilla kolme tärkeää sanaa.

Jospa ne jokainen peiliin kurkistava siitä huomaisi ja mieleensä painaisi: Sinä olet tärkeä.

Luntakin on taas saatu mukavan paljon. Onhan tuo tarpeen hiihtolomalaisille, vaikka rattaiden lykkiminen hangessa joskus ottaakin voimille, etenkin kun tuo kävely on viime viikkoina enemmän vaappuvaa köpöttelyä muutenkin. Onneksi neiti tulee apuun ja tekee mielellään "lumihoita":)

Mukavaa helmikuun loppua Sinulle!:)

Pakkasen valoa ja uusia taitoja

Pakkanen on kipristänyt poskia säilyttäen lumet iloksemme pihalla, ja aurinko on hellinyt mieliä, voiko enää hienompaa alkuvuoden säätä toivoa:)

Keinua emme raaskineet korjata talvipakkasten alta pois, ja vähän jännitti, kestääkö tuo keinumista näillä säillä... Ei vielä ainakaan haljennut!

Tämä kuva puolestaan on napattu aika tasan vuosi sitten. Tuolloinkin talviaurinko teki vaatekaapin oveen jänniä varjoja, enkelin kuvia ja oman tyttösen myös.

Syksyllä aloitettu neulonta- ja virkkauskurssi jatkuu, ja kevään haasteeksi päätin valita virkkauksen salojen tutkimisen. Onhan tuo vähän erilaista kuin neulominen. Kaksi iltaa jo takana, ja saldona vasta tämä...

Joku kurssilla kysyikin, että tuleeko siitä vauvanpeitto. Tätä vauhtia minulla on keväällä kasassa korkeintaan nukkevauvan peitto:) Virkkauskirjat pursuavat mitä suloisempia ohjeita, joten pitää vain jatkaa tuota harjoittelua ahkeraan!

Aurinkoista tammikuun loppua Sinulle!

Nopeusrajoitus viisi..eikun kuusikymmentä

Mikä se traktorille sallittu ajonopeus taas olikaan...? Autokoulusta on tovi aikaa kulunut, voisihan tuon kirjankin esiin kaivaa ja tarkistaa, mutta ehkäpä leikkitraktoreilla ja -ladoilla saa hurjastella vähän lujempaa.

Äidille ompelin tarpeeseen tulleen pussukan puhelimelle. Kankaat kierrätyspuuvillaa, tarrakiinnitys. Tälläisen tarvitsisin kyllä itsekin. Usein jää taskun puutteessa puhelin sisälle, vaikka onko tuo kovin paha asia lopulta lainkaan...

Serkkupojille tein autosetit Jätti-Rätin harmaasta ja vaaleansinisestä joustofroteesta. Resorit Royal-tuotteelta, applikaatiot trikoota paitsi liikennemerkissä velouria. Numerot kangastussilla, toivottavasti kestää pesun myös... Kaavapohjana Night Owl -pusero ja Stripy legs - pitkikset Ottobresta 6/09.

Kauluksen resorin sävelsin itse, eikä nyt ihan siisteintä jälkeä tullut...:(
Tässä isompi (noin koko 104 cm) setti lähempää.

Ja tässä pienempi (noin 98 cm).

Talvella ostin ihania Muru-kankaita ensimmäistä kertaa, kolmea eri kuosia pienehköt pätkät. Viimeisintä, tätä Kvaakkua, säilöin odottamaan jotain kivaa kesäistä työtä. Siitä sukeutui lopulta huppari, mutta miten kävikään... Leikkasin kappaleita ajatuksissani (/ väsyneenä ? vuorokauden uudemmalla puolella), ja aamulla huomasin, että etukappaleissa ankat tepsuttavat nurinpäin..!;-d Voihan kvaak..kangastakaan ei ollut enää kuin pari tilkkua.. No, pihalla tuo lämmittää noinkin, vähän hassunkurisena. 

Eikä sitä oikein kaukaa edes huomaa, eihän...:-)

Hassutellaan sitten postaus ihan loppuun asti!

Nallen pulkkaretki ja pöksyt siskontytölle

Täällä niin iloitaan, kun tuota kauan kaivattua lunta on vihdoinkin saatu sen verran, että pulkkakin pääsi käyttöön! Tytön kanssa ollaan pihalla pulkkailtu posket ja nenänpää punaisiksi:) Hauskinta tytöstä on kuitenkin saada vetää Iso Nallea pulkassa.

Ja sitä pulkkaa pitää siis vetää itse, mutta äidin sylistä... No, kaipa sen ymmärtää, kun jalat on vielä kovin pienet, ja lunta kuitenkin maassa jonkin verran. Lisäksi paksu vaatettoppaus yllä, niin eihän se liikkuminen kovin ketterää ole..

Siskontytölle ompelin toivomuksesta sydänpeppuhousut.

Kangas on ruskeaa velouria Sampsukasta (ihanan pehmeää ja paksua!), applikaatio velourtilkuista ja resori Royal-tuotteelta. Minulla ei ollut kotona sopivaa kaavaa, piirrettynä oli vain nuo Vilkas-pöksyjen 92 cm kaavat.. Ja pöksyt halusin nopeasti postin matkaan. Niinpä koitin tuota kaavaa parhaani mukaan sopivaksi muokata. Aluksi tuo vyötäröresori jäi liian suureksi. Purkasin sen ja sitten taisi tulla parempi, vaikka tylsäähän tuon saumuriompeleen purkaminen onkin...

Talvista viikon jatkoa!

Mistä on pienen kesä tehty

Kesä, jota sentään vielä on jäljellä, on tehtyn metsän herkuista,


talven lettukestien odotuksesta,


ilosta ja suolavedesta kipristyneistä pienistä varpaista ja sormista,

kirpputorilöydöistä,


ensimmäisistä syntymäpäivistä iloisessa seurassa, äidin ompelemista Tilda-nalleista,

ja kummitädin pitämästä satuhetkestä, jota seuratiin hartaasti, vanha nalle sylissä.

Aurinkoista ja eloisaa elokuuta Sinulle!

Kesäpäiviä

Eipä minulla tällä kertaa paljon asiaa ollut. Tulinpa vain linkittämään arvontaa, ja samalla laitan pari kesäistä kuvaa viime viikonlopulta näiden sadepäivien keskelle.

Junalelu oli jäänyt serkkulassa käydessä meidän rattaiden pussukkaan, ja siinä kulki vielä mökkireissullekin. Onneksi, sillä junalla oli kiva ajella viltin päällä vuoristorataa!

Nämä kuvat ovatkin sitten reilut pari viikkoa vanhoja, kyllä oli vielä vilpoista silloin!

Käytiin tervehtimässä Muumeja, joiden nimen neiti osaa lausuakin jo lähes oikein :- ) Taisi silti isot otukset vähän jännittää, vaikka äidin sylistä niihin tutustua saikin...

 PS. Vilahtipa näissä kuvissa sentään jotain itseommeltuakin, tuolta parin postauksen takaa...

Aurinkoa sateen jälkeen odotellen ja sitä myös Sinulle toivoen!

Lisää vaippuleita ja mukavia kyläilyjä

Vaippuleiden ompeluun on kovin moni kestoilija jäänyt koukkuun, ja mukavaa puuhaa tuo onkin, kun vain pääsee vauhtiin ja sisälle vaippamaailman saloihin. No, eipä tuo tosiaan loppujen lopuksi kovin salatiedettä olekaan, ja noita nopeasti kuivuvia sisätäyttöjä on myös nopea ommella.


Ohjeena on sama kuin ensimmäisessäkin vaipassa, eli SK 1/08, kokona näissäkin M. Ruskeissa vaipoissa päällikankaana on kirpparilta löytynyt H&M:n tunika, norsuvaipan kangas on uutta Myllymuksujen joustofroteeta.

Sisäkankaana kaikissa on valkoista coolmaxia. Kokolaput on Pikku Auringosta. Noihin yksivärisiin vaippoihin halusin tehdä piristykseksi applikaatiot takapuolelle, ja tuo vaaleanpunainen sydän onnistuikin velourista ihan kivasti. Mallina siinä on Tilda-sydän. Mutta Norsukankaasta leikattu norsurivi tahtoikin sitten marssia vähän vinoon...


Laskiasviikonloppua vietetään täälläpäin kauniissa, mutta niin tuulisessa säässä, että vauhtia pulkkaan saa melkein jo itsestäänkin tuulen voimasta:-) Lunta onneksi on vielä riittäväsi laskemiseen.

Sisko perheineen tuli tänään kylään. Kahviteltiin, jutusteltiin, nautittiin laskiaispullista ja hyvästä seurasta:) Neidillä oli myös lysti seurata isompien lasten touhuja ja vilistystä! Kyllä siinä kului mukavasti tovi jos toinenkin, ja aina välillä kuului iloinen kiljahdus :-)




 Aurinkoista laskiasviikonloppua Sinulle!

Varaslähtöjä

Helmikuussa helistää, sanoo eräs tuttu mummu, ja kylmähän nyt onkin. Samalla kuitenkin pitkät varjot hangella iltapäivän tunteina, kirkkaan auringonvalon uudelleenpaljastama pöly olohuoneen nurkissa ja lisääntynyt sirkutus vaunulenkin varrella lupaavat jo kevättä.

Jonkin tovin jo olen miettinytkin neidin keväthaalaria, mikä meiltä vielä uupuu. Sellainen löytyikin täältä, suloistakin suloisempi! Nyt tuolta saa vielä tykkääjät alennustakin, niin pakkohan tuo ihanuus oli meillekin hankkia :-)
 
CupCaken keväthaalari 2011 PikkuStellasta

Muitakin varaslähtöjä ollaan otettu. Laskiaiseen lienee vielä noin kuukausi, mutta hernekeitto ja laskiaispullat korkattiin jo. Ensiksimainitusta nyt ei kovin kivoja kuvia saa, mutta nuo toiset herkut on aina yhtä suloisia niin lautasella kuin suussakin :-)


Jonkinlaisia kättentöitä siis nuokin. Langasta tai kankaasta valmistuneita kun ei nyt ole esitellä. Koko syy ei ole edes tuo pieni neitokainen, sillä oma käsikin kärsii jonkinsortin kulumasta, johon rannetuenkin sain. Ja on meillä nyt parin viikon ajan pieni koululainenkin kylässä. Hänen kanssaan meidän tyttökin pääsi eilen lauantaina ekaa kertaa pulkkailemaan, ja hauskaa oli pienellä:)

Aurinkoista helmikuun jatkoa juuri sinulle!

Nopiasti surautettuja

Jouluksi ehdin tänä vuonna väkertää vain muutaman ja melko yksinkertaisen ja nopean, mutta toivottavasti silti iloa ja lämpöä tuottavan lahjan :-)

Kummipojalle, sille siskon pojalle, lähti tällainen setti. Joko alatte kyllästyä näiden esittelyyn...

 Eli pellavaisia hernepusseja nimikirjainapplikaatiolla.

Myös tällaisia kauratyynyjä tuli tehtyä kolmin kappalein, joista yksi lähti sille kaikkein vanhimmalle kummipojalle, ja nuo tyttömäiset menivät hyvälle ystävälleni J:lle ja siskolleni, väsyjä hartioita lämmittämään.

 Kaksinkertaisesta (pellava)kankaasta ommeltuja kaksipuolisia kauratyynyjä.

Meidän Pikkuinen nukkuu edelleen mieluiten ulkosalla liikkuvissa vaunuissa. Kovien pakkasten aikana neiti on onneksi oppinut ottamaan päikkäreitä myös tutussa isossa pedissä kotosalla. Tämä kuva ei ole ihan Tapaninpäivän ajelulta, mutta lähestulkoon:)

Iloista vuodenvaihdetta!

Pienille kätösille, pienille varpaille

Päivittelin eilen hieman blogia, muutin esittelytekstin kertomaan paremmin tästä hetkestä. Kissaystäväni, nuo pienet karvakorvat maurumirut, asustelevat tätä nykyä äitini luona. Syynä asetelmaan on allergia, onneksi ei sentään tyttösen. Kissoja näemme kuitenkin viikoittain, ja heistä tulen myös jatkossa täälläkin kertomaan. Ja kukapa tietää, ehkäpä joku päivä saan heidät vielä tännekin, ainakin kylään, kenties kesää viettämään. Onneksi välimatka ei ole tosiaan suuren suuri, eikä iso ikävä pääse kylään :)

Jotain on jälleen neulottu, kun pikkuiselle piti saada uudet villasukat entisten käytyä jo pieneksi. Koska puuvilla tuntuu saavan joskus vauvankin jalat nihkeän tuntuisiksi, päätin kokeilla sukkatöppösiä ihanan pehmeästä villa-silkki -langasta, jota vauvan on mukava pitää suoraan ihoa vasten. Valmista ohjetta tuolle Novitan Wind-langalle en löytänyt, mutta 40 silmukalla 3 puikoilla tuli juuri sopivat. Keskelle vielä Novitan villa-bambulangasta (Cloud) punainen junasukkien "makkara".

Vauvan villasukat
Lanka: valkoinen Novitan Wind (80%villa, 20%silkki), punainen Novitan Cloud (65%villa, 35%bambu)
Puikot: 3 bambusukkikset
Malli: 40 s, 1o,1n-joustin varressa, "makkara" junasukista

Vauvan lapaset
Lanka: valkoinen Novitan Wind (80%villa, 20%silkki), punainen Novitan Cloud (65%villa, 35%bambu)
Puikot: 3 ja 3,5 bambusukkikset
Malli: perus, 40 s, 1o 1n -joustin

Lapaset rukkasten alle tulevat myös tarpeeseen. Sama silmukkamäärä ja samat langat, istuvat pienten sormien ympärille hyvin.

     5 kuukautta

Huomenna meidän neiti on jo viisi kuukautta, kohta jo puolivuotias. Vielä ei aivan kierähdetä ympäri, mutta kovin kurkotetaan, niin käsillä kuin koko pään voimin jokaista kiinnostavaa asiaa, ääntä, tuoksuakin? kohti.

Monet sanovat, että eikö ole haikeaa, kun vauva kasvaa. Onhan se hieman sitäkin, mutta samalla iloitsen, varmuus kasvaa sekä turvallinen olo nähdessäni, miten tyttönen kasvaa, kehittyy, vahvistuu; ei ole enää aivan pienenpieni vasta masusta ulos tullut, niin pieni ja tavallaan myös heikko. Silti yhä varmistelen toisen nukkuessa, että tuhina kuuluu, elämä jatkuu, että vauvalla on vaatteita tarpeeksi, myös yöllä, että sitä, että tätä... Lienevät tuttuja tuntemuksia jokaiselle äidille.

Tässä tumput ja sukkaset vielä tositoimissa:)

Nyt alkoi ulkona kevyt lumipyry; josko saisimme tännekin sitä kaivattua valoa! Iloista, valoista viikkoa sinulle!

Merenneidon kaste ja koivutikkaat

Pikkuisen kastejuhlaa vietettiin onneksi hieman kuivemmissa syyskeleissä kuin mitä viime aikojen säät ovat olleet. Päivää juhlittiin pari viikkoa sitten mukavassa, hyvässä seurassa, iloisen ja leppoisan papin kera. Neitikin oli nätisti, tosin alkupuolisko toimituksesta jäi vähän väsy- ja nälkäitkun peittoon. Seremoniamestari ei ollut onneksi turhan tarkka, ja saimmekin pitää pienen maitopaussin, jonka jälkeen tytön olo olikin paljon rauhaisampi. Koska etenkin viime kesän parhaimmat hetket koimme meren äärellä, tuli tyttömme nimeksi Meri.Villaisia käsitöitä on tekeillä, vaikkakin hitaanlaisesti. Työstä valmistuu aina kerros ja muutama iltaisin neidin nukahdettua, ennen kuin uni hiipii äidinkin silmiin. Toivottavasti haalari valmistuu ennen pakkasia.

Sitä ennen, sopivasti kastejuhlaan, saimme (tai K. sen isoimman työn teki) tälläisen käsityön kannettua olohuoneeseen. Idean sain keväällä television sisutusohjelmasta, missä jossakin kukkakaupassa oli vastaavat somistuksena.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

On taukoa pidellyt....

Huh, tulipa pitkä paussi (jälleen) bloggausten väliin.. Toki neiti täyttää päivät nyt ihan uudenlaisella ohjelmalla, mutta silti. Vaikka jotain pientä väkerrystä onkin tullut jossain väleissä kyhättyä, ei niitä mukamas ehdi koneelle siirtää.

Tällaiset hernepussit valmistuivat jo kuukausi takaperin K:n kummipojan synttäreille. (Uudesta kamerasta, sellaiseta vakaasta ja tarkasta, haaveilen yhä... Pahoittelut siis kuvan laadusta.)

Idea nimikoituihin hernepusseihin tuli blogisurffailun myötä, tänne kun päädyin.

Omalle pikkuiselle olen tikutellut vaunupeittoa vähän pitkin mennyttä kesää, aina mökkimatkoilla ja joskus vähän muutenkin. Mutta syksyn lähestyessä ei peiton väritys enää iskekään.Vauvan peitto
Malli: Korinpohjapeitto SK 5/2008
Lanka: Corallo, beige ja vaaleanpunainen
Puikot: 3 ja 3,5 pitkät bambupyöröt
Kulutus: noin 110 g. (tähän mennessä)

Peitosta siis puuttuu vielä nuo beiget ainaoikein-reunat pitkiltä sivuilta, ja minusta tuntuu, että silmukat odottavat poimimista vielä jonkin aikaa... Menisihän tuo toisaalta noinkin vaikka vaunuissa makuualustana;-) Ja opinpahan ainakin korinpohjaneuleen! Neuloin myöskin tasoneuletta pyöröillä; niin paljon mukavampaa, ja näin työ kulkee mukana autossakin.

Ilmat tosiaan viilenivät kuin varkain, ja vauva tarvitsee lämmikettä. Vanhat villaiset menevät vielä hetken, mutta minun neuletahdillani on hyvä aloittaa jo seuraavaa kokoa...Pikkuinen kasvaakin kaikeksi onneksi mukavaa tahtia, ja on ollut muutenkin reipas pieni neitokainen. Hiljattain hän oppi hymyilemään ja tapailemaan nauruakin. Onko mitään hellyttävämpää kuin omaan hymyysi vastaavat vauvan nauravat silmät:)Kuulaita syyspäiviä Sinulle!

Peppi Pitkätossun sukat

Kovin ovat jääneet käsityöt viimeaikoina, aika kun menee uuteen, pikkuiseen tulokkaaseen tutustuen, pieniä silmiä, sormia, varpuleita katsellen ja pikkukorviin kuiskuttaen. Valmiiksi sain sentään jotain pientä, eipä neiti mitään isokokoista vielä tarvitsekaan;-)

Ensimmäinen sukka valmistui jo ennen tytön syntymää, toinen noin pari viikkoa sitten, lähinnä automatkalla neuloen.
Peppi Pitkätossun raitasukat
Malli: Uhoavan Gnun Supervauvan polvisukat
Lanka: raidallinen Fabelia, lohenpunainen Titan Woolin Rubino
Puikot: 2,5 bambusukkikset

Näitä on tullut tehtyä siskojenkin lapsille, joten pitihän sitä omallekin sellaiset tehdä, edes yksi pari. Nyt tosin mietin, lieneeköhän noille tulla käyttöä näillä kesäkeleillä ennen kuin jäävät aivan pieniksi...

Laitetaan vielä kuva tytöstä lakissa, josta tuli kuin tulikin sopiva koon puolesta. Vähän sitä jännitin neuloessa, lakki kun valmistui vauvan vielä potkiskellessa masussa.
Kissat ovat onneksi ottaneet uuden tulokkaan hyvin vastaan. Ovat varmaan jo tottuneet pieniin ihmisiin siskonpoikien ja -tytön myötä. Itseäni vain hieman surettaa, kun ei enää tahdo leikkiaikaa riittää karvatassuille vanhaan tapaan, ei ainakaan aina silloin, kun vaikka Pikkis sitä pyytäisi. Onneksi on mukava lanko lähellä, jonka kanssa kissaneiti pääsi purkamaan energiaa ihan väsyksiin asti:)


Ensin vaanitaan...

sitten väijytään...

ja lopuksi kunnon hyökkäys!Iloista alkavaa viikkoa:)