Vauvalle syyshaalari retrokaavalla

Tovin säästellystä ja niin ihanaisesta Selian sieniretki-velourista ompelin pienemmälle tyttöselle syyshaalarin. Kaavana käytin Gyntherin kirjan haalarikaavaa, jonka mitoitus oli 6 kk ikäiselle, mutta pienensin kaavaa hieman ja hihansuihin tein resorit. Kyllä tästä pidetään etenkin näin syksyllä :) Ja hiippahuput, ne vain on edelleen niin suloisia!

Haalarin vuoritin KVK:n raitajoustiksella, niin tuli vähän lämpöisämpi.

Kangasta minulla oli vain pätkä, ja halusin siitä molemmille tytöille jotain syksyistä. Hiukan sovittelemalla ja muita kankaita yhdistelemällä isosiskokin sai uuden syyspaidan. Leggarit on samat kuin edellisessä postauksessa.

Ekaa kertaa kokeilin (tässä hieman "pakon" edessä) helmaan tuollaista isoa resoria, ja ihan kiva siitä tuli, kun suipistaa tuota helmaakin niin, ettei paidan sisään tuule.

Nyt näyttää jo vähän syksyiselle ulkonakin, mutta vielä näitäkin löytyy, namskis!

Aurinkonuttu pienemmälle auringolleni

Kaipasin vauvalle nuttua, ja koska olen yhä kovin hidas neulomaan, päätin ommella sellaisen.

Valmiiksi piirrettyinä oli Panda-hupparin, (Ottobre 3/12, koko 62 cm) kaavat, joten jätin siitä vain hupun pois. Kangas on Naperonutun aurinko-joustis Hamstereista. Olisi kyllä saanut hieman kaventaa kaula-aukkoa, mutta menee tuo noinkin.

Isompikin tyttönen sai joten aurinkoista, tästä myöhemmin lisää.

Olen saanut jo kahden kuukauden ajan totutella elämään kahden lapsen äitinä, mutta yhä tuntuu joka kerta sanomattoman hyvälle puhua lapsista, tytöistä monikossa :) Ja tahtovatpa nuo muutkin kahden poikasen emot kiinnittää huomiota ehkä enemmän kuin ennen.

Kaunista heinäkuuta Sinulle!

Pakkasen valoa ja uusia taitoja

Pakkanen on kipristänyt poskia säilyttäen lumet iloksemme pihalla, ja aurinko on hellinyt mieliä, voiko enää hienompaa alkuvuoden säätä toivoa:)

Keinua emme raaskineet korjata talvipakkasten alta pois, ja vähän jännitti, kestääkö tuo keinumista näillä säillä... Ei vielä ainakaan haljennut!

Tämä kuva puolestaan on napattu aika tasan vuosi sitten. Tuolloinkin talviaurinko teki vaatekaapin oveen jänniä varjoja, enkelin kuvia ja oman tyttösen myös.

Syksyllä aloitettu neulonta- ja virkkauskurssi jatkuu, ja kevään haasteeksi päätin valita virkkauksen salojen tutkimisen. Onhan tuo vähän erilaista kuin neulominen. Kaksi iltaa jo takana, ja saldona vasta tämä...

Joku kurssilla kysyikin, että tuleeko siitä vauvanpeitto. Tätä vauhtia minulla on keväällä kasassa korkeintaan nukkevauvan peitto:) Virkkauskirjat pursuavat mitä suloisempia ohjeita, joten pitää vain jatkaa tuota harjoittelua ahkeraan!

Aurinkoista tammikuun loppua Sinulle!

Valkoista

Otsikolla en tarkoitakaan nyt ainoastaan tuota ihanaa pehmoista lunta, jota on tullut useampana päivänä tupruten ja leijaillen.

Kaipailin itselleni valkoista, mieluiten pitsistä kaulahuivia, kun nuo nykyiset kaulanlämmikkeet ovat melko värikkäitä. Malliakin etsin, ja sen piti olla mieluiten nopeatekoinen ja edes suht helppo. Lopulta päädyin jo kertaalleen neulottuun malliin (voi miten nostalgista on selata noita vanhoja postauksia...)

Huivia olisi saanut neuloa vielä pidemmäksikin, mutta toiset työt odottivat näin joulun alla. Keksin ratkaisuksi ommella molempiin päihin pätkät Kontista syksyllä ostamaani ruskeaa pitsiä. Olisi tuo silti saanut olla hieman pidempi, mutta riittää kertaalleen kaulan ympäri noin, eli ihan paukkupakkasilla tuo kuitenkaan ei lämmitä.

Tyttöselle ompelin viime talvena Sampsukasta ostetusta valkoisesta ribbimerinoneuloksesta pitkikset Lily-legginsien (Ottobre 6/07) kaavalla, koko 92 cm.

Lämpöiset nuo ovat, vaikka melko helposti tuo kangas nukkaantuukin. Tosin kerrastossa ei sillä ole niin väliäkään.

Kauniin valkeaa joulun odotusta Sinulle!

Lintu-tunika

Ystäväni tyttärelle valmistui syntymäpäivälahjaksi jo tovi sitten tällainen lintutunika.

Kaava on Ottobren (4/12) Zigzag -jerseytunika, ja koko 134 cm. Kankaat vaaleanpunaista joustista JättiRätistä, lintutrikoo arvontapalkinto täältä ja resorit Sampsukasta.
Kaava on itse asiassa pitkälle hyvin samanlainen kuin Mail Express, vain isommassa koossa. Huomasin tämän kun aloin ommella Mail expressiä omalle tytölle. Mekko ehtikin tulla muutamaa saumaa vaille valmiiksi, kunnes ompelukone teki lakon. No, onneksi jäi sitten enemmän aikaa ihan oikeillekin palkallisille töille... Käännösprojekti alkaa nyt jo olla valmiina ja sormet syyhyävät jo ompeluksiin. Tosin ilmat taisivat mennä tuon Mail expressin ohi...

Vielä pari tunnelmakuvaa menneeltä kesältä näin kesän hyvästeiksi syyskuun kynnyksellä.

Aurinkoista alkusyksyä!

Perhostellaan

Kuluneen kuukauden aikana on tullut ommeltua jotain tytölle, jotain tarpeellista kotiin ja jotain itsellekin. Aloitetaan vaikkapa tuosta tytölle ommellusta perhosmekosta.

Neiti tarvitsi kesäksi paremman kyläily- / kaupunkimekon. Juuri sopivasti odotti kokeiluaan Annen ystävällisesti piirtämä singoallamekon kaava. Aivan ihana, eikä taatusti jää yhteen mekkoon meillä:) Vielä kiitokset kaavasta sekä hyvistä neuvoista!

Kaava Annen oma muokkaus SK 1/09 singoalla-mekosta, koko 92 cm. 
Kangas Jätti-Rätin vaaleanpunaista joustofroteeta, applikaatiot velouria. 

Sitten siitä kotiompeluksesta. Minulla on käytössä vanha, talon alkuperäisasukkaiden käyttämä silityslauta. Ikää tuolla lienee jo useamman vuosikymmenen. Hyvin toimii, paitsi päällynen kaipasi kipeästi uusimista. Kaupastakin kerran yhden valmiin päällysen kotiin toin, mutta tuo osoittautui  liian pieneksi tälle laudalle. Monta kuukautta onkin jo pitänyt uusi ommella...

Nyt tuo on ilo silmälle vaikka jäisi välillä esillekin keskelle olohuonetta, ja mukava on siinä silitelläkin! Ompeluun sain vinkkejä täältä, kangas omasta kaapista, aikoinaan Jätti-Rätistä sekin.

Makoisaa loppuviikkoa Sinulle täällä piipahtavalle!

Keväisen vihreää

Kevät on kovin mielessä, vaikka eilen tuo vuodenaika pakkia ottikin ja aika reilusti. Muutamien lämpöisten päivien innoittamana ennätin ommella tyttöselle kevätmyssyn, johon olen hirmuisen ihastunut!

Kaava on muokattu mahtavasta  Elsebeth Gyntherin Ompele lapselle (0-4 vuotta) kirjasta, josta niin monessa muussakin blogissa on ommeltu jo vuosia. Kankaina päällisessä Metsolan joustofroteeta, vuorikangas taitaa olla Myllymuksuilta tilattua mangonväristä bambujoustofroteeta. Resori on aivan ihanan väristä Rosa Matildan luomuresoria, ja solmiamisnauha paikkallisen kangaskaupan kanttinauhaa. Väri oli sattumalta hyvin lähellä tuota resoria:)

Keväisempiä ilmoja odottelee myös tämä uusi kevättakki.

En oikein vielä viime keväänä osannut takkeja tytöllä käyttää. Nyt jo isomman tytön ylle takki löytää varmasti kerran jos toisenkin kauppa- ja kaupunkireissuilla :-)

Malli jälleen Gyntheriltä. Päällikangas ihana käyttämätön retrokangas, vuorina samaisen paikallisen kangaskaupan (Jätti-Rätti) tikkivuorikangas, joka on aivan ihanaa ruohonvihreän sävyä! Vetoketjukin löytyi sieltä.

Niin, ehkäpä nuo saavat vielä ainakin tämän viikon odotella sisätiloissa, sillä ulkona näyttää tälle...

Rauhallista hiljaista viikkoa Sinulle!

Hankikannon aikaan

Hieman takaperoisesti tätä blogia nyt päivitetään, kun nuo hangetkin näyttävät jo ohenevan kovaa vauhtia. Mutta vielä pari viikkoa sitten näytti noinkin talviselle.

Nirskun narskun sanoi kengät ja pulkka rahisi aikuistakin kantavaa hankea pitkin:)

Ompelun saralla on koitettu harjoitella yhä hankaluuksia tuottavaa resorilla kanttaamista. Miten tuo onkin joskus niin vaikeaa... Resori kiinnittyy vielä nätisti kankaaseen ja joustaakin hyvin, mutta kun ajan kaksoisneulalla ylitse, venyy tuo kangas vähän turhankin usein.. Tällaisen tunikan (Amima-tunika, 98 cm, Ottobre 4/11) valitsin, kun tuossa on noita kanttauksia vähän joka reunassa.

Takaperoisesti esittyvät nämä käsityötkin tällä kertaa. Viime vuoden puolella innostuin ompelemaan noita haalarihousuja. Kokeilin muokata Gyntherin kaavaa joustavalle kankaalle sopivaksi. Ensimmäisissä haalareissa en tehnyt paljoakaan muokkauksia, ja aika väljät ja isot näistä tuli kyllä.

Seuraavat istuvatkin erittäin hyvin, ja ovat olleet ahkerassa käytössä.

 Materiaalina molemmissa samettitrikoo, applikaatiot sekalaisista tilkuista.

Jospa seuraavaksi jotain keväistä!

Leppoisaa viikonloppua :-)

Kissamekko, junapaita ja muuta pehmeää

Pehmoista piisaa, nimittäin ulkona, niin kaunista ja valkoista:) Ja niin paljon, että eilen meinasi hartiavoimat loppua lumikolan varressa (ukkokulta oli reissussa, joten pitihän minun hieman auttaa ja tietä keventää, jotta tuo pääsi vielä illalla kotiinkin..)

Mutta lystiä on pienellä, vaikkakin tepsuttelu voi olla välillä hangessa haasteellista..

Sitten ompeluksiin. Tätä toistakaan ihanaista Muru-neulosta en kovin pitkään malttanut säästää.

Tein siitä tunikan, mutta tällä kertaa hieman isommilla mitoilla ja hihoihin lisäsin resorit, jotta kävisi vaikka vielä ensi syksynäkin. Nyt nuo hihat ovatkin juuri sopivat, kun nuo resorit kääntää ylös. Kangas ei aivan riittänyt koko hihoihin, joten leikkasin ne tuosta sydänvelourista, jonka ostin Kestovaippainfon kirppikseltä. Punainen resori Jätti-Rätistä.

Tuo kaula-aukko vain tuottaa yhä harmia, ja tuli jälleen turhan suureksi, purkasinkin jo kerran.. Vasta mekon ollessa jo käytössä tulin lukeneeksi ohjetta (Tilda-tunika, Ottobre 6/07) jonka mukaan saumanvaroja ei lisätä kaula-aukkoon... Minäpä tietenkin lisäsin saumanvarat tuohonkin.

Peruspaidan (kurssitoverilta sain kopioida Ottobren valmiskaavan, sellaisen missä on pelkästään tuon paidan kaavat, tarkempaa kaavanumeroa en laittanut ylös...) kaavalla tein tytölle aluspaidan Sampsukasta tilatusta ohuesta luonnonvalkoisesta merinovillasta. Resorit samaisen paikan pikkupaloja samaa, mutta hieman paksumpaa, kangasta.

Pikkis-neiti intoutui eräänä päivänä tutustumaan lähemmin minun vanhaan nukkekotiini. Juu, onneksi äiti on säilyttänyt tämän!

Mahtuihan tuo kissaneiti sinne juuri ja juuri, mutta kääntyminen olikin vähän hankalampaa.. Minne mahtoi olla kissa matkalla:)

Siskon pojalle, ihanalle suloiselle kummipojalleni, ompelin syntymäpäivälahjaksi junapaidan. Isoin applilkaationi tähän asti.  Paidan etupuolella on veturi ja yksi vaunu, takana kaksi vaunua. Ekan kerran tajusin laittaa tukikangasta myös tuon paitakankaan nurjalle puolelle...

Jotenkin onnistuin kuvaamaan niin, että tuon vaunun toinen pyörä näyttää aivan vinolle... Ei se ihan noin kallellaan tainnut ajaa mokoma! Olisikohan ollut tuulista pihalla...;-) Jospa saisin paidasta vielä sovituskuvia, niin lisäilen:)

Tässä vielä paita takaa.

Koko on siinä 104 cm (toivottavasti), malli piirretty valmispaidan mukaan. Kangas valkoista ja v-sinistä joustofroteeta Jätti-Rätistä, resori Royal -tuotteelta, applikaatiot tilkuista.

Aurinkoista ja ihanan talvista hiitolomaviikkoa Sinulle!

Valkoisia pipareita ja valkoista...Lunta!

Täälläkin saatiin lopulta hartaasti odotettua lunta, juuri sopivasti eilisen Itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Ihan viime ja edellisvuotisiin hankiin tuota ei (vielä) voi verrata, mutta valoa ja iloa tuo kevytkin kuorrute tuo!

Ja lisää tuli hetken päästä, tosin aika märkää...

Itsenäisyyspäiväksi valmistui myös tytön joulumekko, jota käytimme myös joulukorttikuvissa. Ihan vain täällä kotona kameran kanssa leikittiin, josko noista tulisi joku korttiinkin liimattavaksi kelpaava...:)

Mekko on punaista samettitrikoota Jätti-Rätistä, josta myös punainen resori kauluksessa, sydänapplikaatiot velouria (en muista mistä), jälleen piparkakkumuotilla piirretty. Sieninauha Hanhelilta ja silitettävät Äidin tekemä - ja kokomerkit MamSellilta.
Tykkään todella paljon mekosta, tulee niin mieleen tuo ihana nostalginen kuosi, jota oli Mimmun verhoissa, teekannussa, peltirasioissa jne jne. Onneksi noita on vielä jäljellä oman tytön Mummilassa:)

Mekon kaava on jälleen sama muokkaus SK 1/08 paidan kaavasta, mitä kahdessa aiemmin tekemässäni mekossa. Muuten ihan kiva, mutta en tälläkään kertaa osannut tehdä oikeankokoista kaula-aukkoa, tuli taas liian iso.. Jospa ensi kerralla!

Lumisia terveisiä myös sinulle, joka täällä piipahdat!