Kiitos Siksakkia-blogiiin!

Voitin tämän kuun alussa Siksakkia-blogin arvonnassa ihanat retro-kaavat pienen tytön mekkoon. Posti lennätti kirjeen kotiin, ja nyt kerkesin kuvata söpöyden. Suuret kiitokset mitä suloisimmista kaavoista lähettäjälle!!:)
Kaavoista on tulossa mekko ystäväni tytölle, jahka löydämme kivan, kaikkia - ennen kaikkea pikkuneitiä ;-) - miellyttävän kankaan. Sitten kelpaakin mennä porukalla vaikkapa vappupikniklle!

Samaan postaukseen sopivat samanhenkiset kirppislöydöt. Niin siinä vain kävi tässä eräänä päivänä kävelyretkellä, että päätin suunnata samalla kirppikselle, mutta käyttää siellä vain euron tai pari. Aika pian löysinkin kaksi ihanaa Stickat -neulelehteä "på svenska". Toinen vuodelta 1954, toinen 1955, joten sivut henkivät kodikasta retro-henkeä joka aukeamalla. Molempien lehtien mallit ovat lapsille tai vauvoille. Toisen lehden takakannesta löytyy mainos Stickat-lehden naisten numerosta: upeaa olisi löytää tuokin lehti...
Tässä muutama tunnelmapala lehtien sivuilta:


Lehdet korissa tuo itselleni asetettu "saldoraja" olikin sopivasti täynnä, ja olisi ollut aika suunnata ovelle. Onneksi katsoin vielä yhden käytävän, sillä sieltä löytyivät nämä......


Olin aivan todella super-ihastuksissani näistä vanhoista Arabian lastenlautasista!! Kulumaa ja patinaahan niissä on (kuvassa vielä hintalapun jämääkin, kun innokas kuvaaja ei malttanut odottaa tiskausta...), mutta ovat ne koristeina vain niin ihanat! "huokaus":-)

Neulerintamalla: toinen Suloiset sukat -kirjan Golfsukista odottaa parinsa valmistumista. Samaan aikaan puikoille hyppäsivät pitkät sukat, ihan itselleni, samasta kirjasta..

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Uusia lapasia ja sukkia

Pientä hiljaiseloa on täällä blogi-rintamalla taas ollut. Kipeänäkin kerkesin tässä välissä olla, ja pääsiäinenkin tuli vietettyä rauhallisesti kotosalla. Mutta onneksi on jotain valmistakin :)

Pyhien aikana tein uusimmasta Ullasta Osmocat-lapaset, ihan vain itselleni :) Jotkin kivat lapaset vielä halusin tälle talvella, ja onneksi tein nuo, sillä kyllä vain kirjoneule on lämpimämpi. Ja tänään tuuli oli kylmä!


Osmocat-lapaset
Ohje: Ullasta
Lanka: Dalegarn Falk vaalean ruskea, tummempi Baby Guia - vauvalankaa (100%villa), menekki molemmista n. 1/2 kerää, jäljellä jääneet nöttöset kuvassa
Puikot: kolmosen bambut

Pieniä mokia noihin lapasiin kyllä pääsi mukaan… Poimin mm. toiseen peukaloon enemmän silmukoita, mitä ohjeessa sanottiin (taisin ottaa jopa 6 enemmän..), kun aukko tuntui muuten niin väljälle. No, tulihan siitä peukustakin tietenkin reilumman kokoinen ;-) En ainakaan heti jaksanut purkaa: mieli halajaa ensin aloittamaan jotain uutta… Toisessa lapasessa neuloin lisäksi kuvioita hieman löysemmin, kun pelkäsin siitä tulevan muutoin liian kireän. Heh, minulla on vielä opeteltavaa, juu. Mutta mottoni onkin, että vain tekemällä oppii:) Ja vastahan minä syksyllä aloin noita viiden puikon neulomuksia harjoitella.. Langan menekkiäkin kummastelin, sillä molemmista jäi hyvin jäljelle noista 50 gr:n keristä, etenkin tuota tummempaa, tiukkakierteisempää sorttia. Samoin kävi alla olevien sukkien kanssa. No, ei ainakaan lanka loppunut kesken ;-D


Tähän kuvaan pääsi myös Lanka-lauantain kirpparilöydöksiä: lankaa tietenkin;-), ja puinen hierojan apuri, tai mikä tuon nimi nyt onkaan. Tuollainen kapine olikin ostoslistalla, ja tämän hymy valloitti! Taustalla kurkkii myös uusi sukkakirja, josta olisi tarkoitus seuraavan työn syntyä.


Ne Kuuran kosketus –sukat pääsi vihdoin puikoilta pääsiäisen alussa. Otin sitten niistä kuvia pääsiäistunnelmissa, ja postaan ne tähän näin jälkijunassa, vaikka pääsiäinen juuri selkänsä käänsikin. Hauska oli muuten huomata, että nuo samat tiput vilahtivat aika monessa blogissa pääsiäisen aikaan:) Somiahan ne ovat!

Kuuran kosketus -sukat
Malli: Ullasta
Lanka: Titan Woolin Rubino (80%villa, 20% dralon), menekki suunnilleen 40 gr
Puikot: kolmosen bambut
Sukista olen aika iloinen, sillä tein niihin elämäni ensimmäisen tiimalasikantapään ja sädekavennuksen. Tai aloitin minä jo kerran aikaisemmin kokeilemaan tuota kantapäätä - olisiko ollut joihinkin lahjasukkiin joulun alla - mutta silloin meni hermot ja kantapää päätyi lopulta tavalliseksi. Tällä kertaa onnistui paremmin, ja kannat jopa istuvat:) Sädekavennus oli myös kiva tehdä, onneksi helpompi kuin tuo kanta...



Sitten vähän kissa-asiaa: meidän neiti nimittäin säikäytti minut eilen pahanpäiväisesti. Se kun on aina ollut innokas ulkoilman haistelija. Ikkunoiden kanssa on saanut olla varovainen ekasta päivästä lähtien, kun kissat tähän asuntoon tulivat. Neiti kun lähtisi niin hurjan mielellään ikkunan kautta ulos, huimiin seikkailuihin. Mutta emäntä ei siihen suostu. Seitsemäs kerros on kissallekin liikaa... Niin, eilen sitten kuulin avoimelta parvekkeelta kolinaa. Neiti se siellä kiipeili jäisellä kaiteella!!! Onneksi se saatiin - tälläkin kertaa - ihan sanoilla houkuteltua sisään. Mutta sitä säikähdystä... Hetkeksikään ei saisi unohtaa auki noita ulospääsy-teitä. Meillä on kyllä parvekelasit, jotka pysyy yleensä visusti kiinni, mutta juuri nyt hyödynsimme pakkasilmoja pakastinta sulattaen, ja avasin yhden lasin, jotta kylmä pääsi hyvin parvekkeelle. On se tuo neiti, vaikka se tietää, että ulos mennään vain ja ainoastaan valjaissa ja ulko-ovesta, niin sen pitää silti varoiksi haistella ja koitella noita muitakin reittejä...

Ompelija ja hänen apurinsa

Pakko jatkaa vielä hieman höpötystä noista Tilda- yms. ompeluksista, kun ne nyt ovat niin suloisia pastellisävyineen ja muine söpöyksineen:-) Lainasin viime viikolla kirjastosta yhden Tilda-kirjan (Satumainen talvi), ja siitä olen nyt huristellut ompelukoneella - uteliaan kissa-neidin avustuksella - mm. alla olevaa Hipsu-hiirtä. Ei, Hipsua en sentään raaskinut antaa kissojen leluksi vielä ainakaan;) Vaikka kovasti tuota tyttöä hiiren vaaleanpunertavat värit kyllä kiinnostivat jo valmistuvaiheessa... Annoin Hipsu-hiiren sen sijaan rentoutua kirjan ja muffinsin kanssa keinutuolissa kissojen odotellessa kiltisti oven takana.



Hipsu-hiiri
Materiaali: beigeä, kirjavaa ja marjapuuronväristä pellavaa, punaista satiininauhaa kaulahuiviksi, nappi. Täytteeksi vanua.
Malli: Kirjasta Satumainen talvi

Viikonloppuna ompelin puolestaan omasta päästä tekaistuilla kaavoilla lämpötyynyn lehmän malliin. Tein tyynystä tarkoituksella pitkulaisen, jotta se lämmittää koko kipeää niskaa tai selkää. Ennen noita täpliä ja utareita se muistutti tosin enempi jotain matalaa koirarotua kuin lehmää.. Lissu-lehmän täytin puuroriisillä ja joukkoon laitoin muutaman kanelitangon murun tuoksua antamaan. Testasin tuon riisin ensin mikrossa, ja hyvin pitää lämpöä siinä parin minuutin mikroilun jälkeen. Lissu meni lämmittämään Armaan työn jäykistämiä hartioita.



Lämpö-Lissu
Materiaali: valkoista, ruskeaa ja marjapuuron väristä pellavaa, pätkä kanttinauhaa kaulan ympärille ja harmaata narua hännäksi, riisiä täytteeksi, kanelitangon paloja tuoksuksi.
Malli: oma


Nyt palaan kyllä neuletyön ääreen. Toinen sukka on pian valmis, ja lanka -Titan Woolin Rubino - miellyttää etenkin marjapuuronpunaisen värinsä puolesta hurjasti! Langasta kertoilen lisää heti sukkien valmistuttua (nyt en ainakaan onnistuntu löytämään linkkiä tuolle pienelle italialaiselle valmistajalle).

Kevät touhuten tulevi...

Toivottavasti kukaan ei luullut, että bloggailuni tyssäisi heti alkumetreillä;-) Eipäs täällä sentään vielä ole luovutettu:) Pari viimeistä viikkoa kuluivat kuitenkin niin tohinalla siskon ja hänen pojan-vesselinsä kyläillessä, ettei aikaa jäänyt paljoakaan käsitöille. Blogeja kuitenkin ehdin aina välillä kurkistella ja haistella uusia ideoita, joita on sitten rustailtu vihkoon mielin määrin.

No, onpa jotain uuttakin vähän saatettu alulle, ja jatkettu vanhaa (=syksyllä aloitettu neuletakin raakile). Ekassa kuvassa tuo sukka, vasta ihan alkutekijöissä... Niistä on tarkoitus tulla isona Kuurankosketus-sukat. Kuvaan tahtoivat myös tänään alesta kotiin kulkeutuneet Seiskaveikat, jotka viehättivät värillään. Ai niin, ehdin minä tässä välillä harjoitella myös sukan kärjestä tehtävää aloitusta. Kyllä siinä istunnossa meni tovi ja toinen, kun purin aloitussilmukoita kerta toisensa jälkeen. No, nyt se kai jotenkin sujuu, kun sitten joku päivä päätän kokeilla kokonaista sukkaa tuolla tyylillä.






Villatakkia aloitin tosiaan jo syksyllä ihanasta Red Heartin Carmen Colorista. Värit ovat aika syksyiset, mutta toivottavasti takki valmistuu silti nyt keväällä. Puikotkin on isot (8), ettei voi ainakaan niitä syyttä. Valmiina on silti vain takakappaleen lisäksi lähes yksi etukpl...

Siskon ja touhu-tenavavan karattua jälleen kaukomaille kotia aikaa on kulunut erään toisen, uuden harrastuksen parissa. Pakko tunnustaa, että Tilda-villityksen oireita alkaa näkyä tässäkin huushollissa... Ensin tein yhden nimikirjain-sydämen siskon pojan huoneen oveen, Sitten lisää sydämiä tyttömäisemmissä väreissä. Tänään piti koittaa tehdä myös vähän puutarhahenkistä tarvikelaukkua. Voisi mennä siskolle heidän uuden puutarhansa kunniaksi:)

Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava Naistenpäivä:)


Edit: Eihän tuosta Tilda-tyylisestä laukusta saanutkaan oikein kunnon kuvaa. Kirjoin siihen vihreällä sanat My Garden, mutta niitä nyt ei ainakaan näe kuvasta.. Koitan ottaa parempaa kuvaa, jospa vaikka huomenna saataisiin aurinkoa! Niin, ja jos sisko lukee tämän, ei tuo työ ainakaan ole yllätys;-)