Kerhotossun tekeleet ja pottaruohoa

Ei täällä vielä sentään olla kuivaksi opettelemassa, vaikka vähän hassu otsake tulikin..;-) Ja mitäs minä tekisinkään juuri heränneellä vaippaompeluinnolla, jos neiti ei niitä enää käyttäisikään!


Potalla on toistaiseksi aivan toisenlainen tehtävä. Tämä yksilö on äidin luota tuotu vanha aarre, ruostunut ja kolhiintunut, mutta niin suloinen, kotimainen pieni potta, että pääsi nyt toimittamaan herneenversojen istutusruukun virkaa, ihan paraatipaikalle ikkunalle:) Nuo versot on tosin jo syöty salaatin joukossa, nam!

Näin tässä jokin tovi sitten Tosimummon blogissa suloiset tossut ja innostuin kokeilemaan moisia myös meidän neidille.


Kerhossa kun on useammallakin lapsella suloisia tossuja, ja meidän tyttö on toistaiseksi leikkinyt sukkasillaan. No, eihän meillä vielä tosin kävelläkään, joten ei sillä niin väliä olisikaan.

Ehkä olisi kuitenkin pitänyt lukea ko. blogin postaus tarkemmin, sillä näissä oli tosiaankin aikamoinen väkertäminen. Jonkinlaiset noista nyt tuli kuitenkin, ja kerran olivat jalassakin, vaan taitavat jäädä koristeeksi...

Kaavat tossuihin löytyvät Emma Hardyn kirjasta Ompele kaunista lapselle. Kirja itsessään on jo kuin pieni namipala kauniine kuvineen, joiden sommitelu ja värimaailma ovat aivan ihanan suloisen hempeitä, omiaan näin keväällä houkuttelemaan ainakin kirjan selailuun. Kankaiksi valitsin sopivimmat kotoa löytyneet palaset, eli marjapuuronvärisen pellavan ja sisäkankaaksi pilkullisen puuvillapopliinin. Ommellessä huomasin, että kangasvalinta olikin kovin samanlainen kuin kirjan kuvassa... Nappien sijaan laitoin nepit, kun oli vielä noita suloisia kukkaneppejäkin.

Tossujen jälkeen olikin mukava hurauttaa tälläinen helppo kantti kertaa kantti -ompelus.
 Ja tämä on ainakin hyödyllinen, lämmittävä/viilentävä kauratyynyt siskolle tuliaisiksi. Ompelin sen Hemtexin pöytäliinasta ylijääneestä palasta. Pöytäliina kun oli ylisuuri meidän pöydälle ja pääsi aikanaan pienennysleikkaukseen.

Mukavaa maaliskuuta sinulle:)