Kuvauspäivän mekko

Ajatuksissa on ollut jo jonkin aikaa ommella neidille tunikamekko. Sellainen vähän hienompi, jota voisi kuitenkin pitää myös villavaippahousujen ja bodyn päällä. Tällä viikolla oli sitten vauvakerhossa valokuvaus, ja siitä sainkin lopulta sen hyvän syyn käydä tuumasta toimeen. Pikkaisen meni yötöiksi, mutta valmistuihan tuo ennen bussin lähtöä :-)

Kankaana  tuollainen joustava vaaleanpunainen velour, applikaatiossa tilkku vastaavaa beigeä kangasta. Kaavat piirsin valmiista, jo pieneksi käyneestä, mekosta hieman muokaten. Aivan täydellinen ei mekko ole, olisi esim. saanut olla hieman leveämpi yläosastaan, ja tuo sydänapplikaatiokin olisi voinut tulla nätemmin... Seuraavaan mekkoon sitten paremmalla kokemuksella! Olkaimissa on neppikiinnitys. Ensimmäistä kertaa kokeilin joululahjaksi itselleni ostamia neppipihtejä, ja se vasta olikin hauskaa (alun kangertelun jälkeen tosin, johon vähän K:n apuakin tarvittiin..).

Mekko piti tietenkin kuvata heti kerhopäivänä (ennen kuin suttaantuu..), ja viimeisten auringonsäteiden kanssa juostiin kilpaa...

(Helma ei ole vino,vaikka tässä ihan sille näyttääkin..., kuvaaja se seisoi aivan vinossa kulmassa) .

Tässä vielä mekko käytössä. Noin tyttömäisen asun kanssa voikin rauhassa leikkiä jalkapallolla :-)
 
Mites ne sukat oikein siellä taas onkaan, ettei vain olisi lentämässä omille teilleen...

Tänään mummilapäivänä neiti teki jälleen kovin tuttavuutta kissojen kanssa. Viikko viikolta hän on kiinnostuneempi noista hännäkkäistä kavereista! Ja ainakin äidin mielestä tyttö ymmärtää jo hyvin kun sanotaan, että ollaan menossa katsomaan kissoja! Miauu :-)

Varaslähtöjä

Helmikuussa helistää, sanoo eräs tuttu mummu, ja kylmähän nyt onkin. Samalla kuitenkin pitkät varjot hangella iltapäivän tunteina, kirkkaan auringonvalon uudelleenpaljastama pöly olohuoneen nurkissa ja lisääntynyt sirkutus vaunulenkin varrella lupaavat jo kevättä.

Jonkin tovin jo olen miettinytkin neidin keväthaalaria, mikä meiltä vielä uupuu. Sellainen löytyikin täältä, suloistakin suloisempi! Nyt tuolta saa vielä tykkääjät alennustakin, niin pakkohan tuo ihanuus oli meillekin hankkia :-)
 
CupCaken keväthaalari 2011 PikkuStellasta

Muitakin varaslähtöjä ollaan otettu. Laskiaiseen lienee vielä noin kuukausi, mutta hernekeitto ja laskiaispullat korkattiin jo. Ensiksimainitusta nyt ei kovin kivoja kuvia saa, mutta nuo toiset herkut on aina yhtä suloisia niin lautasella kuin suussakin :-)


Jonkinlaisia kättentöitä siis nuokin. Langasta tai kankaasta valmistuneita kun ei nyt ole esitellä. Koko syy ei ole edes tuo pieni neitokainen, sillä oma käsikin kärsii jonkinsortin kulumasta, johon rannetuenkin sain. Ja on meillä nyt parin viikon ajan pieni koululainenkin kylässä. Hänen kanssaan meidän tyttökin pääsi eilen lauantaina ekaa kertaa pulkkailemaan, ja hauskaa oli pienellä:)

Aurinkoista helmikuun jatkoa juuri sinulle!

Karkkiraitoja, pilkkukuumetta ja ekoja juttuja

Ei, täällä ei sentään olla sairastuvalla - onneksi - ja lohduttauduta karkeilla (niitä kuluu muutenkin, hih). Allekirjoittanut sai vihdoin viimein sen ensimmäisen vaippulin ommeltua!

Ekaan sisätäyttövaippaan valitsin edullisen kierrätyskankaan päällikankaaksi, kun kirpuilta löytyi  lasten iloisen värinen 104 cm kylpytakki. Kangastakin jäi vielä runsaasti yli muihin pirteisiin ompeluksiin ja askarteluihin. Sisäkangas on pumpulisen pehmeää (baby?)fleeceä. Malli on SK 1/08 mukaan.

Jännä ilmiö tuo kevätkauden vaihtumiseen liittyvä uusi ihastus kaikkea hempeää ja pastellista kohtaan... Syksyisin pidän lähes poikkeuksetta vihreästä, keltaisesta ja oranssista, mutta annas olla kun alkaa tammikuu ja aurinko kimaltaa hangilla tai paistaa muuten vain, halajaa mielikin ympärilleen kaikkea vaaleaa. No, onneksi sitä saa melko kivasti, kuten tämän kauan kaipaamani keksipurkin. Vanha, väärän värinen mutta oikean kokoinen purnukka sai Claes Ohlssonilta ostetuista hyllypapereista uudet vaattet, ja pääsi heti paraatipaikalle keittiöön. (Vaaleanpunaista) vispipuuroakin tuli jälleen tehtyä, kun noita punaisia viinimarjoja tuli niin paljon. Niistä tulee yhtä hyvää puuroa kuin puolukoistakin!

Neiti ei sentään vielä pääse, eikä onneksi halajakaan, keksipurkille, vaikka ensimmäiset alahampaat ovatkin jo ilmestyneet juuri ja juuri näkyviin! Piltti maistuu pienelle piltille vielä toistaiseksi oikein mainioisti:)


Iloista, aurinkoista alkavaa helmikuuta teille!

Valmiit villikset ja vähän väri-iloa

Nämä tyttösen villavaippahousut aloitin jo joulun alla, mutta sitten piti puikot laittaa hetkeksi hyllylle odottamaan. Nyt ehdin neuloa pöksyt valmiiksi, ja pitihän ne kuvata jo ennen vyötärönauhaakin.

Malli: Tiuhtis-housut Kvi:n sivulta
Lanka: vyötärö, lahkeet ja vyötärönauha Opera filanda (100% merino, 50 g-n. 120 m.), housuosa Novitan Puro Kaarna-sävy
Puikot: 4 pyöröt ja 4,5 bambusukkikset


Tässä vyötärönaru on jo pujotettu, ja pöksyjä mallataan tyttöselle kesken leikin. (Sattumalta huomasin kuvia ladatessa, että näyttää aivan kuin tytöllä oisi häntä...;-D)
Lahkeet oisi voineet olla vieläkin hieman pidemmät..

Ohje oli tosi kiva ja selkeä:-) Siitä huolimatta meinasi minullakin tulla alussa niitä reikiä sivuun nurjalla puolella lyhennettyjä kerroksia tehdessä, ja haarasauman silmukoiden yhdistämisessä olisin voinut pitää lankaa paljon kireämmällä jo alussa.. Mutta ensi kerralla! Näiden neulominen oli meinaan kivaa, ja näitä myös tarvitaan :-)

Tällaisia pikkuompeluksia on sitten valmistunut matkan varella aina välillä, eli eivät ihan uusia ole, mutta tehdään nyt niistäkin oma puolikas postauksensa.

Eli tilkuista liivinsuojia materiaalina pul (uloimpana), imuna kierrätyscollege ja bambu, ja ihoa vasten bambu, tai jossain myös coolmax. Puhdistuslappusiakin on myös valmiina jokunen 2-kertaisesta bambusta ommeltuna, mutta ne eivät eksyneet tähän yhteiskuvaan. Kuvassa mukana ihanan värikäs joululahja, jonka tyttönen sai T-joen kummeiltaan.

Värikästa ja mukavaa tammikuuta sinulle!

Nopiasti surautettuja

Jouluksi ehdin tänä vuonna väkertää vain muutaman ja melko yksinkertaisen ja nopean, mutta toivottavasti silti iloa ja lämpöä tuottavan lahjan :-)

Kummipojalle, sille siskon pojalle, lähti tällainen setti. Joko alatte kyllästyä näiden esittelyyn...

 Eli pellavaisia hernepusseja nimikirjainapplikaatiolla.

Myös tällaisia kauratyynyjä tuli tehtyä kolmin kappalein, joista yksi lähti sille kaikkein vanhimmalle kummipojalle, ja nuo tyttömäiset menivät hyvälle ystävälleni J:lle ja siskolleni, väsyjä hartioita lämmittämään.

 Kaksinkertaisesta (pellava)kankaasta ommeltuja kaksipuolisia kauratyynyjä.

Meidän Pikkuinen nukkuu edelleen mieluiten ulkosalla liikkuvissa vaunuissa. Kovien pakkasten aikana neiti on onneksi oppinut ottamaan päikkäreitä myös tutussa isossa pedissä kotosalla. Tämä kuva ei ole ihan Tapaninpäivän ajelulta, mutta lähestulkoon:)

Iloista vuodenvaihdetta!

Pii,pii pikkuinen lintu

Muistatteko tuon vanhan lastenlaulun? "Paleltaako jalkojas, koivun oksalla ollessas, jne..", siinä laulettiin. Jo tuolloin, kun sitä joskus ala-asteella laulettiin, toi se tipan silmäkulmaan. Kaunis laulu, mutta lastenlauluksi turhan surumielinen minusta, joten meillä lauletaan mieluummin vaikka äidin pikku porsaista;-)

Lintuja muistamme sitten muuten, ja iloahan nuo tuottavat ruokalaudalle lentäessään meillekin. Pikkuneidin on kiva köllötellä olohuoneen sohvalla ja katsella ikkunan takana pyrähteleviä siivekkäitä. Olisi tuo hauskaa varmasti kissoistakin. Kovin vain pakkasten paukkuessa on hiljaista, mutta heti auringon säteiden tullessa esiin, lentävät myös linnut tankkaamaan herkkuja. Silloin pitää olla nopea:

Ja onpa joku muukin saanut makustella uusia makuja. Neiti, viikon päästä 6 kk, on jo viikon verran kokeillut, miltä maistuu peruna ja porkkana:-) Hiemanhan tuo suupieliä venyttää, eikä tuo aluksi oikein edes tiennyt, mitä sille suuhun tupsahtaneelle soseelle oikein kuuluu tehdä..

Neulomuksistakin jokunen sana. Viime kuussa valmistui K:lle pari sukkia. Nämä olivat paitsi tarpeen (hypähtivät heti puikoilta jalkaan) toimivat myös miehen syntymäpäivälahjana.

Kovin vain taisin tuijottaa tv:ruutua toisen kantapään valmistuttua, kun unohdin vaihtaa väriä... K. kuitenkin "kielsi" alkamasta työtä purkaa, sanoi, ettei tuolla ole jalassa mitään väliä. Niin, ja nyt ainakin tietää, kumpi sukka tulee kumpaan jalkaan, hih!


Perussukat
Malli: Perussukka 56 s., varressa 2o,2n -joustin
Lanka: Musta ja sininen 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm bambusukkikset

Mummilassakin käydään tosiaan viikoittain, ja joka kerta hierotaan ystävyyttä nelijalkaisten karvakorvien ja kohta itsekin nelinkontin viipeltävän tyttösen välillä:)

Lumista viikonloppua!

Pienille kätösille, pienille varpaille

Päivittelin eilen hieman blogia, muutin esittelytekstin kertomaan paremmin tästä hetkestä. Kissaystäväni, nuo pienet karvakorvat maurumirut, asustelevat tätä nykyä äitini luona. Syynä asetelmaan on allergia, onneksi ei sentään tyttösen. Kissoja näemme kuitenkin viikoittain, ja heistä tulen myös jatkossa täälläkin kertomaan. Ja kukapa tietää, ehkäpä joku päivä saan heidät vielä tännekin, ainakin kylään, kenties kesää viettämään. Onneksi välimatka ei ole tosiaan suuren suuri, eikä iso ikävä pääse kylään :)

Jotain on jälleen neulottu, kun pikkuiselle piti saada uudet villasukat entisten käytyä jo pieneksi. Koska puuvilla tuntuu saavan joskus vauvankin jalat nihkeän tuntuisiksi, päätin kokeilla sukkatöppösiä ihanan pehmeästä villa-silkki -langasta, jota vauvan on mukava pitää suoraan ihoa vasten. Valmista ohjetta tuolle Novitan Wind-langalle en löytänyt, mutta 40 silmukalla 3 puikoilla tuli juuri sopivat. Keskelle vielä Novitan villa-bambulangasta (Cloud) punainen junasukkien "makkara".

Vauvan villasukat
Lanka: valkoinen Novitan Wind (80%villa, 20%silkki), punainen Novitan Cloud (65%villa, 35%bambu)
Puikot: 3 bambusukkikset
Malli: 40 s, 1o,1n-joustin varressa, "makkara" junasukista

Vauvan lapaset
Lanka: valkoinen Novitan Wind (80%villa, 20%silkki), punainen Novitan Cloud (65%villa, 35%bambu)
Puikot: 3 ja 3,5 bambusukkikset
Malli: perus, 40 s, 1o 1n -joustin

Lapaset rukkasten alle tulevat myös tarpeeseen. Sama silmukkamäärä ja samat langat, istuvat pienten sormien ympärille hyvin.

     5 kuukautta

Huomenna meidän neiti on jo viisi kuukautta, kohta jo puolivuotias. Vielä ei aivan kierähdetä ympäri, mutta kovin kurkotetaan, niin käsillä kuin koko pään voimin jokaista kiinnostavaa asiaa, ääntä, tuoksuakin? kohti.

Monet sanovat, että eikö ole haikeaa, kun vauva kasvaa. Onhan se hieman sitäkin, mutta samalla iloitsen, varmuus kasvaa sekä turvallinen olo nähdessäni, miten tyttönen kasvaa, kehittyy, vahvistuu; ei ole enää aivan pienenpieni vasta masusta ulos tullut, niin pieni ja tavallaan myös heikko. Silti yhä varmistelen toisen nukkuessa, että tuhina kuuluu, elämä jatkuu, että vauvalla on vaatteita tarpeeksi, myös yöllä, että sitä, että tätä... Lienevät tuttuja tuntemuksia jokaiselle äidille.

Tässä tumput ja sukkaset vielä tositoimissa:)

Nyt alkoi ulkona kevyt lumipyry; josko saisimme tännekin sitä kaivattua valoa! Iloista, valoista viikkoa sinulle!