Huolia ja helpotusta

Tällä kertaa tulee juttua vain kissoista. Meidän Pyry-armas pelästytti emäntänsä kunnolla olemalla muutaman päivän jokseenkin apaattisen oloinen. Pyry on kyllä muutoinkin aika leppoisa kaveri, eikä paljon juoksentele ja touhuta, mutta nyt oli kyllä jokin toisin. Jos se olisi ihminen, se vaikuttaisi varmasti masentuneelta. Ensin ajattelin, että Pyry saattaa olla vielä vähän mustasukkainen Pikkiksestä, vaikka huomiota koitetaankin antaa vähintään entiseen malliin pojallekin.

Mutta tänään poika vain makasi, lattialla, eikä laatikossa ollut mitään... Muutaman tunnin päästä huomasin, että siihen kohtaa, missä kissa oli istunut, jäi myös pieni lammikko, sinne tänne ympäri huushollia. Tätä ei sille ole koskaan ennen tapahtunut. Huolestuin ihan hurjasti, mietin onko sillä jokin sisäsairaus, halvaus, ja nytkö sekin menee... En jaksaisi toisen kissan menetystä ihan heti perään. Pikainen soitto päivystävään eläinlääkäriin, joka arveli pissatulehdusta, ja myöhemmin käynti. Pissatestin mukaan tulehdusta on, ja kissa sai antibioottireseptin, ensin lääkettä pistoksena lääkäriltä. Mikäli hoito auttaa, se oli vain tuo tulehdus. Sitä toivon ihan hirmusti!

Ihaninta oli kotona takaisin, kun Pyry oli heti hieman pirteämpi, taas omaa itseään. Vähän jo kävelikin ja pyysi ruokaa ja kehräsi entiseen malliin:) Meidän Pyry....

Pikkis-neiti jaksaa touhuta entiseen malliin. Elo sen tultua on kieltämättä hieman muuttunut: aamulehden luku ei sujukaan enää ihan tuosta vain, kun pienet tassut tahtovat selata lehteä samaan aikaan, yleensä eri suuntaan ja kovalla rapinalla. Neulonta keinutuolissa ei toimi alkuunkaan, kun tuolin reunan yli roikkukat langat on ihan hurjan kiinnostavia.Sohvalla jos koittaa neuloa, kissa hypähtää viereen ja sitten alkaa hirmuinen heiluvien puikonpäiden metsästys. Onneksi neitikin joskus väsähtää:)