Ruusuja uniin

Jätti-Rätistä löytyi hiljattain mukavan pehmoista ruusutrikoota, josta ajattelin jo kaupassa tytölle yöpukua. Housujen kaava on SK 1/09 legginsit ja paidan kaava Ottobren (6/09)Night Owl, koko 98 cm. Tarpeeseen ja heti käyttöön tuli, ja on tuo neiti ihan iloinenkin uudesta yöppipuvustaan :)

Ensi kerralla vain pitää muistaa, että noita hihansuita saa kaventaa tuossa kaavassa. Onneksi yöpukuna ei  ole niin tarkkaa.

Neulekurssilla jatkan virkkuuharjoituksia, ja viimeksi väkersin pieniä kukkia. Näistä tuli juuri sopivat tytön juhlapompuloihin.

Meillä mies käyttää villasukkia ehkä noin 10 kk vuodessa, joten niitä kuluu enemmän kuin ehdin hitaalla neulontavauhdillani tehdä. Mutta yhdet sentään sain villasukkakoriin lisää.

Kokeilin laittaa aikuisenkin sukkaan tuon resorin varren alkuun ja ihan tuohon juureenkin. Sopivat tuli onneksi, vaikka vähän tuli kyllä eRipaRiSet, kun loppui samanvärin lanka kesken... Lankana Seitsemän veljestä, puikot taisi olla 3,75 bambut.

Vähän omatuntoni soimaa, kun en ole vielä tulokkaalle osannut mitään tehdä, eikä tässä ole enää kuin kahdeksan viikkoa aikaa... Tosin en kovin paljoa keksi, mitä puuttuisi. Unipussin kyllä aion ommella, ja jos innostuisin vielä nb-vaippojen ompeluakin kokeilemaan. Tytön kohdalla kun emme kestoilleet vielä ihan alussa. Onneksi on kuitenkin vielä se jokunen viikko aikaa :)

Mukavaa, vaikkakin kovin talvista, maaliskuun jatkoa Sinulle!

Sinä olet tärkeä

Voi että, miten innoissani olenkaan päästyäni vihdoin opettelemaan tuota virkkaamista! Ja mikä parasta, kun siihen on opettaja (työväenopiston virkkaus- ja neulekurssi), jolta saa kädestä pitäen ohjausta.

Kunpa olisi myös aikanaan kirjoista ja netistä neulomista opetellessani (juu, eipä ne koulun opit olleet enää mielessä tuolloin...) myös ollut joku, jonka hihaa nykäistä ja pyytää neuvoa. Olisi sujunut paljon nopeammin nurjien ja muiden silmukoiden opiskelu...

Nyt alkavat nuo isoäidinnelilöt sujua. Kahdesta isoimmasta tein patalapun, kaksi neliötä siis vastakkain. Neiti halusi sen omaan leikkikeittiöönsä, mutta jospa hän vielä suostuisi vaihtokauppaan ja ottaisi nuo kaksi pienempää ja ohuempaa. Oikeassa keittiössä voi olla enemmän tarvetta tuolle paksummalle versiolle...

Viime kerralla kokeilinkin sitten tuollaisen koristekukan virkkaamista. Tähän asti olen vain niitä muilla ihaillut, ovat niin kivoja vaikka myssyissä, laukuissa jne. Yhden jo sain tehtyä ja toista aloitettua!

Seuraavaksi haaveilen virkatun lelun, kuten jonkin eläinhahmon kokeilemista. Mut nyt on hiihtolomaviikko, joten pitää vielä hetki malttaa.

Eteisen peiliin olen kaivannut jotain piristettä. Tein sitten tuollaisen viirinauhan, ihan lyhen vain, johon kirjoitin kangastussilla kolme tärkeää sanaa.

Jospa ne jokainen peiliin kurkistava siitä huomaisi ja mieleensä painaisi: Sinä olet tärkeä.

Luntakin on taas saatu mukavan paljon. Onhan tuo tarpeen hiihtolomalaisille, vaikka rattaiden lykkiminen hangessa joskus ottaakin voimille, etenkin kun tuo kävely on viime viikkoina enemmän vaappuvaa köpöttelyä muutenkin. Onneksi neiti tulee apuun ja tekee mielellään "lumihoita":)

Mukavaa helmikuun loppua Sinulle!:)

Kodille ommeltuja

Joka vuosi se tulee, kun talven selkä taittuu ja valo pikkuhiljaa lisääntyy ja muistuttaa lähenevästä keväästä. Nimittäin kaipuu vaaleisiin, hempeisiin väreihin. Tällä kertaa ompelujen kohteena oli koti, joka sai hieman vaaleampaa, valoisampaa ilmettä.

Ostin Lidlistä sisustustyynyjä aika tasan kaksi vuotta sitten. Tarkoitus on ollut ommella niille tyynynpäälliset siis jo hyvän tovin. Nyt tartuin tuumasta toimeen. En halunnut tehdä mitään liian monimutkaista, jotta saisin toisenkin parin valmiiksi... Vetoketjut saivat siis jäädä kaappiin. Tein tyynyistä kaksipuoliset, toinen puoli vaalean beige, toinen vaaleansininen ja perhonen sitten sillä toisen puolen värillä. Perhosapplikointiin jäljensin kuvan Tildan ateljeessa -kirjasta. Kankaat on jo muutamia vuosia sitten Jätti-Rätistä ostettuja pellavasekoitteita. Tykkään kyllä kovin! 

Myös tuon kukallisen tyynynpäällisen surautin samalla, se on pätkä Hemtexistä taannoin ostamaani pöytäliinaa. Neitikin tykkää uusista tyynyistä :)

Ja laitetaan nyt vielä yksi kuva, kun nämä vihdoin sain ommeltua.

Perhosteemalla jatkoin sitten vielä tytön huoneessa. Sinne halusin uudet verhot, ja samassa Jätti-Rätin pellavakangaspinossa on odotellut tuollainen hennon persikan värinen, hieman roosaan vivahtava kangas. Se riitti juuri tuonne pikkuhuoneen verhoihin. Yksistään olisi kangas ollut turhan pliisu, joten laitoin siihen samalla mallilla ommeltuja perhosia, joiden kankaat kierrätyspuuvillaa.

Ehkä ovat aika kesäiset, syksyllä saatan keksiä jotain uutta.

Myös keinutuolin pehmusteet ovat odotelleet uusia vaatteita. Löysin hiljattain kirppikseltä rouhean pellavaliinan sopuhintaan. En voinut sitä sinnekään jättää, vaikka siinä olikin kaksi kauniisti kirjottua, mutta kovin jouluisen punaista monogrammikirjainta (vai mitä ne ovatkaan..). No, leikkasin liinan kahteen osaan, ja kirjaimet jäävät osittain piiloon istuintyynyn alle. Jotain pientä vaaleaa koristusta kangas mielestäni kaipasi, joten sai Tilda-kirjasta piirretyn sydämen ja pätkän pitsiä. Saa nähdä sitten kesällä, kuinka karhealle tuo pellava mahtaa tuntua heppoisissa, lyhyissä vaatteissa istua.. Mut nyt kestää likaantumattakin reilusti, vaikka mies tulisi suoraan metsähommista kiikkustuoliin :)

Hempeää ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!

Pakkasen valoa ja uusia taitoja

Pakkanen on kipristänyt poskia säilyttäen lumet iloksemme pihalla, ja aurinko on hellinyt mieliä, voiko enää hienompaa alkuvuoden säätä toivoa:)

Keinua emme raaskineet korjata talvipakkasten alta pois, ja vähän jännitti, kestääkö tuo keinumista näillä säillä... Ei vielä ainakaan haljennut!

Tämä kuva puolestaan on napattu aika tasan vuosi sitten. Tuolloinkin talviaurinko teki vaatekaapin oveen jänniä varjoja, enkelin kuvia ja oman tyttösen myös.

Syksyllä aloitettu neulonta- ja virkkauskurssi jatkuu, ja kevään haasteeksi päätin valita virkkauksen salojen tutkimisen. Onhan tuo vähän erilaista kuin neulominen. Kaksi iltaa jo takana, ja saldona vasta tämä...

Joku kurssilla kysyikin, että tuleeko siitä vauvanpeitto. Tätä vauhtia minulla on keväällä kasassa korkeintaan nukkevauvan peitto:) Virkkauskirjat pursuavat mitä suloisempia ohjeita, joten pitää vain jatkaa tuota harjoittelua ahkeraan!

Aurinkoista tammikuun loppua Sinulle!

Parit paketit pajalta ja välipäiväväkerrystä

Täältäkin "pajalta" valmistui jotain jouluksi. Ompelin siskon pojille samanlaiset paidat. Konevelour löytyi vuosi sitten ostamastani Royal-tuotteen salaisesta paketista. En vain ollut tuota oikein raaskinut aiemmin käyttää. Pätkästä sai nuo kahden paidan etu- ja takakappaleet ja vielä jäi hieman ylikin. Paitojen koot 98 cm ja 110 cm. Kaavana Ottobren (6/09) Night Owl.

Samaisille pojille vielä pipot aiemmin jo hyväksi havaitulla kaavalla. Vihreä tähtivelour Kestovaippakaupasta, vuorien velourit taisi olla tummanvihreä Seliasta ja ompunvihreä Hannan-kankaasta. Tuo tähtivelour on muuten ihan samanlaista kummassakin, mutta tässä kuvassa kyllä vääristää värit pipoissa täysin!

Villasukkia tikuttelin poikien äidille leikin ja muun touhun lomassa, ja niinhän siinä kävi, ettei tohinassa tehdyistä ihan virheettömiä tullut... Mutta sopivat kuulemma jalkaan ja lämmittävät vilpoisilla lattioilla, mikä lienee tärkeintä:) Lankana sukissa on 7-veljestä ja puikkoina 3,75 bambusukkikset.

Pompuloita innostuin taas väkertelemään joulun jälkeen. Väreissä näkyy jo aavistus keväistä hempeyttä:)

Leppoisaa loppiaista!

Valkoista

Otsikolla en tarkoitakaan nyt ainoastaan tuota ihanaa pehmoista lunta, jota on tullut useampana päivänä tupruten ja leijaillen.

Kaipailin itselleni valkoista, mieluiten pitsistä kaulahuivia, kun nuo nykyiset kaulanlämmikkeet ovat melko värikkäitä. Malliakin etsin, ja sen piti olla mieluiten nopeatekoinen ja edes suht helppo. Lopulta päädyin jo kertaalleen neulottuun malliin (voi miten nostalgista on selata noita vanhoja postauksia...)

Huivia olisi saanut neuloa vielä pidemmäksikin, mutta toiset työt odottivat näin joulun alla. Keksin ratkaisuksi ommella molempiin päihin pätkät Kontista syksyllä ostamaani ruskeaa pitsiä. Olisi tuo silti saanut olla hieman pidempi, mutta riittää kertaalleen kaulan ympäri noin, eli ihan paukkupakkasilla tuo kuitenkaan ei lämmitä.

Tyttöselle ompelin viime talvena Sampsukasta ostetusta valkoisesta ribbimerinoneuloksesta pitkikset Lily-legginsien (Ottobre 6/07) kaavalla, koko 92 cm.

Lämpöiset nuo ovat, vaikka melko helposti tuo kangas nukkaantuukin. Tosin kerrastossa ei sillä ole niin väliäkään.

Kauniin valkeaa joulun odotusta Sinulle!

Pompom-pupua, sydämiä ja taskuharjoituksia

Koska edellisen postauksen kukkataskupusakka ei mennyt ihan putkeen, piti yrittää uudestaan. Tällä kertaa valitsin reilumman kaavan (Night Owl, Ottobre 6/2009, koko 98 cm). Olisin halunnut tähän vetoketjun, mutta kotoa ei löytynyt sopivan mittaista, eikä Jätti-Rätistäkään. Enää en jaksanut keskustaan asti mennä vetoketjua metsästämään, joten nepit ajavat asian. Ihan hyvin tuo menee onneksi noinkin.

Taskut nyt ei ole priimat tälläkään kertaa, saisivat olla myös isommat. Kätönen sinne sentään juuri ja juuri mahtuu,eikä sinne niin paljon tarvitse vielä 2-vuotiaalla mahtuakaan :)

Taskut olisivat saaneet tosiaan olla hieman tasaisemmat vielä... Applikaatioissa riittää siis vielä opettelemista!

Toiset housutkin tein Saimi-kaavalla, ja tällä kertaa applikaatiot tuli sentään oikealla puolelle.

Housujen kaveriksi ajattelin jotain vihreää yläosaa. No, mekosta tulikin ihan kunnon mekko, joka taitaa olla kivampi sukkahousujen kanssa.

Täällä ja täällä ihastuin suloiseen Pompom-pupuun. Koska pupunen oli meille ennestään tuntematon, suuntasimme kirjastoon ja pääsimme tutustumaan tähän valloittavaan hahmoon.

Mekon kaava on Annelta, ihana kaava, suurkiitokset vielä Annelle! Tällä tehdään vielä tänä talvena lisää mekkoja, kun siitä tuli juuri sopivakin tytölle :)

Mekon ja housujen vihreä velour Seliasta joskus viime talven pakkasilla ostettua. Vihreä sydänvelour taas jo vuosi sitten hankittu Kestovaippainfon kirppikseltä.

Näin pientä applikaatiota en ole ennen tehnytkään, ja vähän kyllä jännitti miten saan silmät ja posket, tassut ja muut paikoilleen ja näyttämään vielä mekossakin sille mille pitäisi. No, vielä riittää parantamista, mutta eiköhän tuo kelpaa toistaiseksi. Neiti ainakin on iloinen, ja se on tärkeintä!

Mukavaa talvista ensimmäistä adventtia Sinulle!